Musiikkiaiheisia postauksiani

Hei,

Tässäpä valikoima musiikkiaiheisia kirjoituksiani viime kuukausilta ja jopa vuosien varrelta.

Ystävällisesti, 

    Janne

 

Afrikan musiikin ylivoimaa

Virsiä ja marrabentaa kansankielellä

Poeettinen lupa on vanha afrikkalainen ilmaisunvapauden käytäntö

Hetkutusta

Jokainen ihminen on muusikko, tanssija, säveltäjä ja parantaja

Uneen Afrikan rytmein

 

Interventiomusiikkia 5: Mali ya Pepha

Interventiomusiikkia 2: "Herra siunaa Afrikkaa" 

 

Chillailua Maputossa

 

Hyviä uutisia Refila Boysta

 

Ja tässä vielä muutama räp-kirjoitus:

Rispektii,veljet! Afrikan räppärit kulkevat omia polkujaan

Päädyin räppivideolle

Räppärit kuin yö ja päivä

 

Uusi biisi: Azagaia kritisoi mellakkapoliisin otteita

Herra varjelkoon (Karjalainen)

Sanomalehti Karjalaisen Kirjeissä Mosambikista aiempana vuonna julkaistu kannanottoni Suvivirrestä on kirjoittajan uudelleenkäsittelyssä, koska nykymuodossaan se voi välittää ajatuksia, jotka eivät ole kirjoittajan tarkoituksen mukaisia. 

Vapaustaistelijan väitöskirja (Karjalainen)

Julkaistu tänään sanomalehti Karjalaisen kolumnipalstallani Kirjeitä Mosambikista...

Sorron vastustaminen ja totuuden tavoittelu ovat minulle äärimmäisen tärkeitä arvoja. Voisi siksi kuvitella, että innostuisin aivan erityisesti kuuluisan vapaustaistelijan väitöskirjasta. Siinä yhdistyisivät tiede ja aktivismi; yhteiskunnallisen todellisuuden terävä havainnointi ja sen muuttaminen; analyysi ja historian tekeminen. Siksipä odotukseni olivat korkealla, kun sain käsiini Eduardo Mondlanen väitöskirjan vuodelta 1960.

Antropologi Eduardo Mondlanesta (1920–1969) ei ole edelleenkään kirjoitettu kunnollista elämänkertaa, mutta jo se vähä mikä hänestä tiedetään, herätti kiinnostukseni. Hän oli kotoisin karjankasvattajaperheestä Gazan läänistä ja oppi lukemaan sveitsiläisessä lähetyskoulussa. Hän oli ensimmäinen mosambikilainen, joka onnistui mustia syrjivästä siirtomaajärjestelmästä huolimatta väittelemään tohtoriksi, toki jouduttuaan ensin pakenemaan Portugalin poliittista poliisia PIDE:ä, vieläpä useasta maasta.

Hänestä on sanottu, että hän oli professori, joka näytti pikemminkin sissiltä ja sissi, joka näytti enemmänkin yliopiston professorilta. Niin Maputon keskeinen avenida kuin yliopisto, joka otti minut hellään huomaansa Mosambikissa, on nimetty Mondlanen mukaan, koska hän uhrasi akateemisen uransa Yhdysvalloissa liittyäkseen Mosambikin itsenäisyystaisteluun. Hän oli vapautusrintama Frelimon perustajajäsen, ensimmäinen puheenjohtaja ja keulakuva.

Mondlanen väitöskirjaohjaaja oli kuuluisa kulttuuriantropologi ja afrosentrisen tieteen puolestapuhuja Melville Herskovits. Herskovits kuului siihen kunniakkaaseen ”boasilaiseen” koulukuntaan, joka todisti kallonmittaaja-antropologien käsitykset joidenkin ihmisrotujen vähäisemmästä älykkyydestä lopullisesti epätieteellisiksi. Voisi siis odottaa että Mondlanen vuonna 1960 hyväksytty väitöskirja olisi juuri minulle äärimmäisen kiinnostavaa luettavaa paitsi hänen tieteellisestä myös kolonialismin vastaisesta poliittisesta ajattelustaan.

Valitettavasti rotujen välisiä suhteita Yhdysvaltain etelä- ja pohjoisvaltioissa käsittelevä tutkimus oli odotuksiini nähden jonkinmoinen pettymys. Toki se näyttää jo ensi silmäyksellä kattavasti aikansa eturivin yhteiskuntatieteellistä tutkimusta hyödyntäneeltä laatutyöltä. Jotkut aikansa uunituoreet lähteet tulivat minulle tutuiksi klassikkoina Joensuun yliopiston sosiaalipsykologian kursseilta.

Mondlanen väitöskirjassaan käsittelemä rasismi oli ja on yhä edelleenkin äärimmäisen ajankohtainen aihe. En silti tuntenut väitöskirjassa samaa äärimmäisen intensiivistä kosketusta meneillään olleeseen maailmanhistoriaan ja rotusorron vastaiseen taisteluun kuin hänen vuonna 1969 julkaistussa kirjassaaan Taistelu Mosambikista. Vaikka väitöskirja on Mondlanen murhan jälkeen kirjoittajan jättämistä palasista toimitettua postuumia työtä enemmän nimenomaan Mondlanen työ, sikäli kuin näin voidaan opinnäytteestä sanoa.

Eduardo Mondlane ei suinkaan ollut ainoa Afrikan vapaustaistelija, joka väitteli tohtoriksi. Olisi siksi kiinnostavaa selvittää, että ovatko muutkin vapaustaistelijoiden väitöskirjat yhtä kuivia. Vapaustaistelijat nimittäin ovat kiinnostavia historiallisia henkilöitä, väitöskirjan tekijät yleensä eivät – eivät välttämättä edes, vaikka kyse olisi samasta henkilöstä.

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston tohtoriopiskelija ja vapaa toimittaja, vieraana Eduardo Mondlane -yliopistossa.

Kerralla kartalle Mosambikin ikävästä tilanteesta

Lukemalla nämä alle linkkaamani suomenkieliset juttuni Kansan uutista ja Maailman kuvalehdestä päivität kerralla tietosi Mosambikin jättimäisestä velka- ja korruptioskandaalista ja sen taustalla olevasta sodasta. Lisälukemistoksi kokosin paketin englanninkielisistä artikkeleista alemmaksi.

(P)resurssikirous?

Mosambik näyttää joutuneen resurssikirouksen uhriksi, vaikka mittavat maakaasu- ja öljyvarat eivät ole vielä edes poikineet jätti-investointeja, saati sitten voittoja. Jo pelkkien odotuksien seurauksena poliittisen eliitin keskuudessa on alettu järjestelemään osuuksia, joka on johtanut poliittiseen intoleranssiin ja vuonna 1992 loppuneen sisällissodan paluuseen ensin sotilaallisena jännitteenä ja sitten varsinaisina iskuina ja taisteluina vuodesta 2013 lähtien. Panssariajoneuvoista kotikadulla Alto Maéssa olen kirjoittanut tänne.

Aseellinen konflikti on aiheuttanut talouskriisin, mittavan inflaation ja meticalin arvon tippumisen alle puoleen reilun puolen vuoden takaisesta, mikä maan ammattiyhdistysjärjestön mukaan on nostanut elinkustannuksia jo kymmeniä prosentteja. Tämä ylittää viralliset inflaatiolukemat, mutta on lähempänä tavallisen kansalaisen intuitiota. Älymystö tuntee sensuurin ilmapiirin lisääntyneen useine poliittisine murhineen. Maalaisväestöä on paennut Keski-Mosambikista, erityisesti Teten läänistä naapurimaa Malawiin. Pakolaiskriisistä kerron täällä.

Vuosina 2013 ja 2014 silloinen hallitus näyttää päättäneen ratkaista poliittisen kriisin sotilaallisesti investoimalla yli kaksi miljardia dollaria turvallisuussektoriin käyden saman aikaisesti rauhanneuvotteluja kuin näön vuoksi. Summa vastaa yli puolta Mosambikin vuotuisesta budjetista. Pitkälti parlamentin selän takana otettujen lainojen paljastuminen sai lahjoittajamaat ja lainanantajat katkaisemaan rahahanat yhä täysin apuriippuvaiselle maalle, mutta hiljaisen diplomatian hengessä itse konfliktia ei perusteluissa mainittu. Aseita, joukkojenhallintavälineistöä ja tiedustelulaitteistoa ostettiin kuitenkin muun muassa länsimaisilta lahjoittajamailta ja Kiinalta, mutta suuri osa rahoista näyttää valuneen hallituksen itsensä vuosien mittaan synnyttämille klientelistisille verkostoille, joiden tarkoituksena on yllä pitää status quota.

Lisälukemistoa englanniksi

Velkaskandaalista kertoo perusteellisimmin Africa Confidencialin raportti havainnollisine taulukoineen. Yksi kattavimmista sodasta kertovista raporteista on puolestaan minun ja Daniel Kaiserin kirjoittama War in peace. The return of civil war in Mozambique?.

Sen kirjoittamisen jälkeen on tapahtunut lisää ikäviä asioita. On muun muassa löytynyt useita joukkohautoja Manican ja Zambezian lääneissä. On tapahtunut lisää poliittisia murhia, uhkailua ja muuta poliittista ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvää väkivaltaa – viimeksi tiettävästi maanantaina, kun politiikantutkija ja viikottainen tv-kommentaattori José Macuane kid-napattiin Coopin kaupunginosassa ja vietiin maaseudulle Marracueneen, jossa häntä ammuttiin neljästi jalkoihin ja jätettiin pusikkoon ilman matkapuhelinta. Hänet löydettiin sieltä muutaman tunnin päästä ja hän on nyt sairaalassa toipumassa. Myös artikkeleissani mainitut maantieiskut Sofalan, Manican ja Zambezian lääneissä ovat kirjoittamisen jälkeen lisääntyneet. 

Mosambikin julkisessa keskustelussa, kulttuurissa, kansalaisyhteiskunnassa ja kansainvälisessä huomiossa on onneksi nähtävissä myös joitakin valonpilkahduksia, joista kirjoitan myöhemmin (linkki tulee myöhemmin tänne).

Loppukevennyksenä olkoon reportaasini näistä asioista tietoisesta chillailusta Maputon yössä. Se on löydettävissä edellisestä postauksesta.