Päädyin räppivideolle (Karjalainen)

Tässä lisää sanomalehti Karjalaisen kolumneja. Mainittuun videoon, jota sattumalta tähditän pääsee täältä, karaokeversioon puolestaan täältä.

Kerroin aiemmin tällä palstalla räppäri Azagaian uuden levyn lanseeraustapahtumasta, mutta en tullut maininneeksi, että osallistuin siellä uuden videon kuvauksiin. Video Homem Bomba, joka muuten löytyy youtubesta, on yhteiskuntakriittinen kappale, jossa reilut sata räpin ystävää esiintyy mustavalkoisina mustaa taustaa vasten. Mukana on underground-henkisesti sekä kokeneita räppäreitä että meitä tavallisia musiikin ystäviä (Miialle kiitos törkeän kirjoitusvirheen huomioimisesta).

Kuva räppäri Azagaian videosta Homem Bomba.

En kyllä haluaisi liioitella playback-keikasta syntynyttä mainetta. Jos ei henkilökohtaisesti tunne niin noin sekunnin pätkästä minua tuskin edes tunnistaa. Vuokraemäntä tyttärineen kyllä bongasivat minut, kun videota esitettiin Mosambikin televisiokanavilla, samoin naapurihuoneessa kirjoittava folkloristiikan professori. Viime perjantaina haastattelemani nuori filosofi-muusikko kehui esiintymistäni jopa komeaksi.

Azagaian edellinen albumi Babalaze kertoi itsenäisyyden nostattamien odotusten luhistumisesta, kurjuudesta ja taloudellisesta epätasa-arvosta. Albumi ja sen jälkeen tapahtunut kansannousu toi nuorelle miehelle vallankumouksellisen viitan, josta oli rutkasti myös haittaa. Hänestä tuli tietyissä piireissä persona non grata. Sosiologit kritisoivat artistia pitkissä poleemisissa blogeissaan ja valtion omistamassa sanomalehdessä. Yleinen syyttäjä kutsui artistin kuulusteluun muka epäiltynä väkivaltaan yllyttämisestä. Hyökkäyksen mittakaavasta kertoo, että olen koostanut kritiikeistä ja lyhyemmistä myönteisistä kommenteista yli 70-sivuisen mapin.

Uutuuslevyn nimi Cubaliwa tarkoittaa shonan kielellä uudelleensyntymää. Albumin ja myös uuden videon keskeisenä ideana on kansalaisten, myös meidän maailmankansalaisten, osallistaminen. Ei enää riitä, että räppärit tai tutkivat journalistit paljastavat epäkohtia vaan pallo on koko kansalla. Video onkin kuin rytmikäs adressi, johon kutsuttiin monenikäisiä ja näköisiä allekirjoittajia. Mustavalkoisuus, taustattomuus ja kaupallisesta räpistä tutun tuotesijoittelun puuttuminen alleviivaa sanomaa ja kollektiivista toimijuutta.

Itse osallistuin kahden pätkän nauhoitukseen, joista ensimmäisessä kysytään, että miten maa, joka ei tuota mitään voi muka selvitä: ”Jopa tomaatit kansan täytyy tuoda, sillä sikäli jos tomaatteja on, tyytyvät poliitikot raapimaan niitä.” Sanoitus viittaa maan teollisuustuotannon alasajoon 1980–1990-lukujen rakennesopeutusohjelmissa. Kunnollisen jakelujärjestelmän puuttuessa tuhannet mukherista-mammat, joihin Azagaian ja monen muunkin nuoren muusikon äiti muuten lukeutui, tuovat tomaatteja ja lähes mitä tahansa Etelä-Afrikasta laatikko kerrallaan päänsä päällä, ja pakkaavat sitten tavaran muutenkin täpötäysiin chapa-minibusseihin. Ne on kyhätty ikälopuista Toyota Hiace -pakettiautoista. Vaikka Mosambikissa on valtavasti hedelmällistä maata niin kotimaiset tomaatit löytyvät kappaleen mukaan lähinnä poliitikkojen navan alta. Sarkastinen kohta oli minusta vaikea räpätä muutaman toisiaan nopeasti seuranneen vaikean äänteen vuoksi. Lieneekö tästä johtuen jäin videon dramaattiseen kuoro-osuuteen, jossa puolestani laulan: ”Kaikilla on rajansa/ jonka ylityttyä sydän ei enää siedä/ täytyy taistella elääkseen/ ja etsiäkseen ulospääsy.”

Kirjoittaja tuottaa ja tiedottaa kaduilla ja kampuksilla, tällä haavaa Maputossa www.unissakavelijamaasta.blogspot.com