Blogin nimi viittaa Benedict Andersonin metaforaan, jonka mukaan kansakunnat uneksivat itsensä sekä mosambikilaisen kirjailijan Mia Couton romaaniin Terra Sonâmbula (Unissakävelijämaa). Unissakävelijämaan uneksinta jatkuu yhä ja kuten olettaa sopii välillä kovin rauhattomana, kiistoissa, seremonioissa, kaduilla, keskusteluissa, musiikissa...

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Kultainen häkki eristää kansan ja järjestöihmiset


Keskustelin taannoin erään Suomen ulkoministeriön virkamiehen kanssa, joka valitteli sitä kuinka rajoitettua heidän liikkumisensa täällä Mosambikissa on. Heille kun ei haluta sallia kunnollista tutustumista maan oloihin vaan heitä pidetään kuin kultaisessa häkissä, Polana Cementon sinänsä kyllä mukavissa oloissa.

Mutta mistä kultainen häkki oikeastaan rakentuu? Mosambik on ainakin periaatteessa vapaa ja pitkälti turvallinen maa, joten itselläni ei vapaana tutkijana ole ollut suurempia vaikeuksia tutustua Maputon eikä edes sen perifeerisempien esikaupunkien elämään. Henning Mankellin tunnetuksi tekemän Boanen takana sijaitseva Mahubokin on tullut tutuksi ja sen kanju-juomaa kalebassin puolikkaasta tarjoavat kyläläiset. Syvällisempi tutustuminen vaatii toki aikaa ja kärsivällisyyttä sekä esimerkiksi reisilihaksia. En siis itse näe kultaista häkkiä vaan, antropologi-kollegani ilmaisua lainatakseni, sosiaalisesti rajoitetun "mundo de Mundos" -maailman jossa, paikallisen ravintolan mukaan nimetysti, Maputon ulkomaalaiset ja mosambikilaiset järjestötyöntekijät sekä maan eliitti kohtaavat toisiaan, havaitsematta kadulle jäävää kansaa muuten kuin työstä elpymistä haittaavana ja roinaa kaupustelevana häiriötekijänä. Tässä maailmassa orgasmi-nimisine drinkkeineen ja tiistain pizza-tarjouksineen on vetovoimainenkin puolensa eivätkä monet sieltä pois haluakaan.

Kultainen häkki on silti epäilemättä olemassa jonkinlaiseena rakenteena, mutta ei yhtä konkreettisesti kuin esimerkiksi entisen Neuvostoliiton laajat liikkumiskiellot. Kukaan ei varsinaisesti pakota ketään pysymään Polanan tai Sommerschieldin suljetuissa maailmoissa. Kuitenkin myös ne ulkomaalaiset, jotka ovat kiinnostuneet syvällisemmin tutustumaan Mosambikin sosiaaliseen todellisuuteen, kokevat sen usein lähes mahdottomaksi. Kysyisinkin täällä asuvilta maanmiehiltäni ja ylipäänsä kaikilta kultaisen häkin tunnistavilta, että mikä on näkemyksenne häkin olemuksesta? Voimme siten yhdessä pyrkiä ratkaisemaan häkin ongelmaa, josta on haittaa paitsi tiedonjanoisille ulkomaalaisille toimijoille, myös tavallisille mosambikilaisille, jotka häkin takana jäävät vieraiksi – luvuiksi tilastoihin, bisnesympäristön kaaostekijöiksi tai pelkiksi toimenpiteiden objekteiksi.

2 kommenttia:

  1. Kultahäkki on pitkälti mielenrakenne.

    Joaninha

    VastaaPoista
  2. Kun asui opiskelija-asunnossa ja liikkui kävellen tai chapoilla, joskus harvoin taksilla, koin olevani lähempänä tavallisia ihmisiä kuin isoilla autoilla ajavia hyväosaisia. Ehkä se liittyy osaksi ikään ja statukseen, sillä jos henkilöllä on vaikutusvaltaa työssä ja omaisuutta niin ehkä sitten hänelle halutaan ns. olla vieraskoreita. Me opiskelijat kyllä päästiin vaikka ja minne, mutta meidän kontaktit olivatkin pitkälti paikalliselta sosiaali- ja kasvatusalalta eikä diplomaatti- ja bisnespiireistä.

    Kadullakin sai liikkua rauhassa kun pukeutui hyvin rennosti ja ei käyttänyt suuria koruja ja blingbling-aurinkolaseja :) -Mimmi

    VastaaPoista

Ole hyvä ja jätä kommenttisi tähän, kommentointi ei vaadi rekisteröintiä. Kiitän jo etukäteen. Ystävällisesti, Janne