Keskustelin taannoin erään Suomen ulkoministeriön virkamiehen kanssa, joka valitteli sitä kuinka rajoitettua heidän liikkumisensa täällä Mosambikissa on. Heille kun ei haluta sallia kunnollista tutustumista maan oloihin vaan heitä pidetään kuin kultaisessa häkissä, Polana Cementon sinänsä kyllä mukavissa oloissa.
Mutta
mistä kultainen häkki oikeastaan rakentuu? Mosambik on ainakin
periaatteessa vapaa ja pitkälti turvallinen maa, joten itselläni ei
vapaana tutkijana ole ollut suurempia vaikeuksia tutustua Maputon
eikä edes sen perifeerisempien esikaupunkien elämään. Henning
Mankellin tunnetuksi tekemän Boanen takana sijaitseva Mahubokin on
tullut tutuksi ja sen kanju-juomaa kalebassin puolikkaasta tarjoavat
kyläläiset. Syvällisempi tutustuminen vaatii toki aikaa ja
kärsivällisyyttä sekä esimerkiksi reisilihaksia. En siis itse näe
kultaista häkkiä vaan, antropologi-kollegani ilmaisua
lainatakseni, sosiaalisesti rajoitetun "mundo de Mundos"
-maailman jossa, paikallisen ravintolan mukaan nimetysti, Maputon
ulkomaalaiset ja mosambikilaiset järjestötyöntekijät sekä maan
eliitti kohtaavat toisiaan, havaitsematta kadulle jäävää kansaa
muuten kuin työstä elpymistä haittaavana ja roinaa kaupustelevana
häiriötekijänä. Tässä maailmassa orgasmi-nimisine drinkkeineen
ja tiistain pizza-tarjouksineen on vetovoimainenkin puolensa eivätkä
monet sieltä pois haluakaan.
Kultainen
häkki on silti epäilemättä olemassa jonkinlaiseena rakenteena,
mutta ei yhtä konkreettisesti kuin esimerkiksi entisen
Neuvostoliiton laajat liikkumiskiellot. Kukaan ei varsinaisesti
pakota ketään pysymään Polanan tai Sommerschieldin suljetuissa
maailmoissa. Kuitenkin myös ne ulkomaalaiset, jotka ovat
kiinnostuneet syvällisemmin tutustumaan Mosambikin sosiaaliseen
todellisuuteen, kokevat sen usein lähes mahdottomaksi. Kysyisinkin
täällä asuvilta maanmiehiltäni ja ylipäänsä kaikilta kultaisen
häkin tunnistavilta, että mikä on näkemyksenne häkin
olemuksesta? Voimme siten yhdessä pyrkiä ratkaisemaan häkin
ongelmaa, josta on haittaa paitsi tiedonjanoisille ulkomaalaisille
toimijoille, myös tavallisille mosambikilaisille, jotka häkin
takana jäävät vieraiksi – luvuiksi tilastoihin, bisnesympäristön
kaaostekijöiksi tai pelkiksi toimenpiteiden objekteiksi.
Kultahäkki on pitkälti mielenrakenne.
VastaaPoistaJoaninha
Kun asui opiskelija-asunnossa ja liikkui kävellen tai chapoilla, joskus harvoin taksilla, koin olevani lähempänä tavallisia ihmisiä kuin isoilla autoilla ajavia hyväosaisia. Ehkä se liittyy osaksi ikään ja statukseen, sillä jos henkilöllä on vaikutusvaltaa työssä ja omaisuutta niin ehkä sitten hänelle halutaan ns. olla vieraskoreita. Me opiskelijat kyllä päästiin vaikka ja minne, mutta meidän kontaktit olivatkin pitkälti paikalliselta sosiaali- ja kasvatusalalta eikä diplomaatti- ja bisnespiireistä.
VastaaPoistaKadullakin sai liikkua rauhassa kun pukeutui hyvin rennosti ja ei käyttänyt suuria koruja ja blingbling-aurinkolaseja :) -Mimmi