Virsiä ja marrabentaa kansankielellä (Karjalainen)

Julkaistu sanomalehti Karjalaisen sarjassa "Kirjeitä Mosambikista" joskus vuonna 2014. Unohdin laittaa tänne...

Virallinen Mosambik puhuu portugalia, mutta kansa tanssii ja nauraa bantu-kielillä. Kouluopetuksen puutteessa muun muassa virret ja aistillinen marrabenta-musiikki pitävät yllä afrikkalaiskielten ilmaisuvoimaa.

Mosambikissa on määritelmästä riippuen 10–20 paikallista kieltä, mutta ainoa virallinen kieli on portugali, jota ensimmäisenä kielenä puhuu vain 6,7 prosenttia väestöstä. Kaikki sanomalehdet ovat portugaliksi. Tilanne vastaa sitä, että meidän suomalaisten pitäisi opiskella ja lukea uutisemme ruotsiksi tai venäjäksi.

Euroopassa kansankielet ottivat niskaotteen latinasta aluksi romaanitaiteen merkeissä ja sitten uskonpuhdistuksen vuoksi. Lopulliseen selätykseen meni vielä vuosisatoja. Kielikamppailu ei ole vieläkään ohi latinomaiden entisissä siirtomaissa, jotka valitsivat itsenäistyttyään ainoaksi viralliseksi kielekseen ranskan tai portugalin.

Siirtomaa-aikana metodistien ja kalvinistien kouluissa opetusta pyrittiin kehittämään paikallisilla kielillä myös Mosambikissa. Raamattu sekä eurooppalaisia ja afrikkalaisia virsiä käännettiin. Uskonto on Mosambissa edelleen yksi harvoista julkisen elämän sektoreista, joissa kansankieli kukoistaa.

25 miljoonan asukkaan maassa opetetaan paikallisilla kielillä vain reilussa neljässä sadassa kokeilukoulussa. Kaupungeissa ei kokeilukouluja vieläkään ole, koska eliitti ei halua lastensa oppivan afrikkalaisilla kielillä.

Muusikot ylläpitävät paikalliskielten kauneutta, runollisuutta ja ilmaisuvoimaa yllä siinä missä menneiden lähetyssaarnaajapolvien työ ylläpitää yhä lukutaitoa. Vielä nimittäin kestää, että paikalliskielistä tulee myös tieteen, opetuksen, politiikan ja talouselämän kieliä, kuten suomesta tuli.

On vaikeaa sanoa missä tilanteessa Etelä-Mosambikin paikalliskielet olisivat ilman protestanttisten kirkkojen yli satavuotista työtä. Käytössä ovat kansankieliset raamatut ja virsikirjat. Tuntemani vaari lukee raamattua xitswaksi ja rukoilee shanganaksi. Protestanttiset kristityt ovatkin lähes ainoita, jotka osaavat lukea paikallisilla kielillä, kourallisen lingvistejä lisäksi. Lingvistit ovat kehittäneet mielestään paremman tavan kirjoittaa, mutta ongelmana on kirjallisuuden puute.

Virsien lisäksi etelässä soivat shanganan-, rongan- ja chopin- ja pohjoisessa makuan- ja swahilinkielinen tanssimusiikki. Paikallisin kielin kuunnellaan esimerkiksi Mosambikin humppaa marrabentaa, jonka taustalla ovat perinteiset paikalliset rytmit, naapurin marabi-jazz-vaikutteet, eurooppalaiset soittimet ja harmonia. ”Äidinkielellä protestikin menee parhaiten perille, sydän on viritetty sille”, kertoi minulle tunnetussa Ghorwane-yhtyeessä laulava Roberto Chidzondzo.

Siirtomaa-aikana ja myöhemminkin marrabentaa kohtaan hyökättiin pornografia-syytöksin. Tanssi kuitenkin perustuu afrikkalaiseen liikekieleen, jolla ei ole mitään tekemistä Skandinaviassa 1960-luvun lopulla laillistetun pornon kanssa. Nykyään ei kukaan sentään enää vastusta marrabentaa. Virsien ohella eittämättä eroottinen marrabenta onkin eturintamassa afrikkalaisten kielten puolesta käydyssä kamppailussa.

Global.Finland-blogini aiheesta täällä. Marrabentasta ja takamuksen hetkutuksesta lisää täällä.

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston tohtoriopiskelija ja vapaa Mosambikin kirjeenvaihtaja