Blogin nimi viittaa Benedict Andersonin metaforaan, jonka mukaan kansakunnat uneksivat itsensä sekä mosambikilaisen kirjailijan Mia Couton romaaniin Terra Sonâmbula (Unissakävelijämaa). Unissakävelijämaan uneksinta jatkuu yhä ja kuten olettaa sopii välillä kovin rauhattomana, kiistoissa, seremonioissa, kaduilla, keskusteluissa, musiikissa...

torstai 13. helmikuuta 2014

Global Finland: Sisäinen kolonialisti riivaa Mosambikia

Global Finland -blogi, 24.1.2014

Janne Rantala: Sisäinen kolonialisti riivaa Mosambikia

Elokuvassa Moçambique – No Outro Lado do Tempo (Mosambik toisessa ajassa, Portugali 1997) esitetään aurinkoinen kuva 1960̣–1970-lukujen kosmopoliittisesta suurkaupungista, jota nykyään kutsutaan Maputoksi.
Arkistokatkelman onnellinen valkoinen perhe ajaa Volkswagen-kuplalla rantakahvilaan, jossa mustat tarjoilijat palvelevat. Portugalilaisittain murtava kertojaääni ei paljasta, että pimeän tultua henkilökunnalla ei ole enää asiaa rantakadulle ilman yksityiskohtaista kulkulupaa.
Samanlaisia nostalgisia harhakuvia voi nähdä Maputon loistohotellien seinillä.
Mosambik. Kuva: Janne Rantala
Muusikko Azagaia moittii poliittisia johtajia omaisuustaistelijoiksi. Taustalla omaisuuden kasautumista vastaan kamppailleen presidentti Samora Machelin patsas. Kuva: Janne Rantala
Siirtomaajärjestelmä oli yksi historian hierarkkisimmista ja julmimmista yhteiskunnallisista järjestelmistä. Keskeistä oli rotusorto, joka eteläisessä Afrikassa kaatui sotilaallisen ja siviilivastarinnan voimin.
Valtaan nousivat vapautusliikkeet, joiden päämääränä oli itsenäisyyden ohella sorron yön kokonaisvaltainen lopettaminen.
Tavoitteen vuoksi muun muassa juuri edesmennyt Nelson Mandela istui apartheidin vankiloissa 27 vuotta.
Maan jo muodollisesti itsenäistyttyä talousrakenteet eivät muutukaan ja tietty yhteiskuntaryhmä käyttäytyy aivan kuin kolonialistit.
Portugalilainen sosiologi Boaventura Sousa Santos puhuu sisäisestä kolonialistista.

Itsenäisyyden krapula

Mosambikilaisen räp-muusikko Azagaian kappale As Combatentes da Fortuna on omistettu Afrikan johtajille: “Lupasitte meille paremman Afrikan, mutta annoitte aiempaakin huonomman”.
Kappale on julkaistu vuonna 2009 Zimbabwen autoritäärisen hallinnon "innostamana". Videossa kuvataan itsenäistaistelua ja sen aikaisia vapauden arvoja ja vallankumoussankareita, joita kansa palvoi, ja joista monet ovat edelleen vallassa.
Sanoituksen mukaan nämä entiset vapauttajat keskittyvät nyt kasvattamaan omaa omaisuuttaan: "Kapitalistit, sosialistit tai yhä kommunistit, ette te ole mitään niistä, olette omaisuustaistelijoita, ja vapautta on vain siihen asti, mikä on teille hyödyksi.

Viski juppijäillä 

Mosambikin nykyiset megahankkeet edistävät lähinnä energiavarojen maastavientiä. Poliitikkojen omille yhtiöille menee sovittu kotimainen osuus, viisi prosenttia. Toisin kuin militantteina vuosina vieraat vastaanottaa nyt valkoisiin pukeutunut hovimestari ja entiset vapaustaistelijat pukeutuvat kansainvälisen bisneskoodin mukaisesti.
Siksi rakennukset on viilennettävä subarktisiin lämpötiloihin. Vaikka maku kärsii, viskit nautitaan juppijäillä.  
Vuonna 2014 musta perhe ajaa savulaseilla varustetulla Mercedeksellä rantaravintolaan, jossa heitä ja valkoisia ekspatriaatteja palvelevat mustat tarjoilijat. Huonosti pukeutuneita paikallisia ei näy.
Valkoiset voivat sen sijaan nauttia illasta vaikka sukissa ja sandaaleissa.

Janne Rantala

Kirjoittaja tutkii, kirjoittaa ja bloggaa Mosambikissa http://www.unissakavelijamaasta.blogspot.fi.

24.1.2014

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja jätä kommenttisi tähän, kommentointi ei vaadi rekisteröintiä. Kiitän jo etukäteen. Ystävällisesti, Janne