Voi sitä joka ei usko heikkojen valtaan (Karjalainen)

Tämä kolumni on julkaistu tänään sanomalehti Karjalaisen sarjassa "Kirjeitä Mosambikista".

Usein sanotaan, että historia on voittajien kirjoittamaa ja on se ainakin osittain totta. Suomessa sisällissodasta kirjoitettiin pitkään lähinnä valkoisten näkökulmasta. Monen kaupungin keskipisteestä löytyy voittajaosapuolta ylistävä veistos, niin myös työläiskaupunki Joensuusta. Harvoin voittaja pystyy kuitenkaan muokkaamaan historiaa kokonaan ja pysyvästi mieleisekseen.

Suomessa muutos sisällissodan muisteluun tuli aluksi historiatieteen ulkopuolelta, kun työläiskirjailija Väinö Linna julkaisi myös hävinneitä ymmärtävän Täällä Pohjantähden alla -trilogiansa. Mosambikissa vallitseva vapautushistoria oikeuttaa valtapuolue Frelimon vallan ja tuomitsee opposition historian väärälle puolelle. Ylhäältä päin saneltu menneisyyden muistelu on nakertanut vuonna 1992 solmitun rauhan kestävyyttä. 

Toisen maailmansodan kokenut uskontotieteilijä Mircea Eliade näki myöhäistutotannossaan modernin historian kulun hyvin kielteisenä. Hän kutsui pakolaisuudesta, vainoista ja ydinsäteilystä kärsivän ihmisen osaa historian tyranniaksi, josta pääsee eroon vain rituaalissa. Esimerkiksi pyhä ehtoollinen tempaisee osallistujat historian ulkopuolelle ja ikuisen pyhän yhteyteen leivän ja punaviinin muodossa.

Antropologi Victor Turner kyllästyi yhteiskuntateorian taipumukseen nähdä epätasa-arvoiset sosiaaliset suhteet vääjäämättömänä rakenteena. Tutkimansa sambialaisen ndembu-kansan siirtymäriittien, aikansa vastakultuurisuuden, rauhanliikkeen, mustien kansalaisoikeusliikkeen ja taiteen innostamana hän kuvasi communitasta, jossa tasa-arvo ja sisaruus vallitsevat ja erikoisasemat menettävät merkityksensä. Turnerin mukaan vain tällaiset kynnystilat mahdollistavat yhteiskunnallisen muutoksen sosiaalisen rakenteen merkitessä vain vallitsevaa tilaa ja pysyvyyttä. Antropologi Jukka Siikalan mukaan communitas-idean taustalla lienee ollut myös yliopiston kansainvälinen ideaali, universitas.

Vaikka ulkopuolinen näkee yliopistossa monesti lähinnä oppiarvot, mahtavat rehtorit ja tohtorin hatut niin pohjimmiltaan me tutkijat olemme kaikki kollegoja, joiden sanan pitäisi painaa sen perustelujen eikä esimerkiksi lausujan oppiarvon mukaan. Ei siis ihme, että niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa akateeminen elämänmuoto on uhattuna. Elämmehän maailmassa, jossa ihmisen arvon, vaikkapa  hänen oikeutensa perheeseen, määrittää yhä useammin hänen lompakkonsa paksuus. 

Tutkijoiden asiantuntijuus on monesti Turnerin kuvaamaa heikkojen valtaa. Meiltä puuttuu poliittinen valta ja meitä kuunnellaan vain koska tunnemme aiheemme. Näkemyksemme voivat joutua törmäyskurssille vallanpitäjien etujen kanssa. Tästä syystä täällä Maputossa on viimeisen vuoden aikana murhattu kaksi tuomaria ja yksi perustuslakiprofessori. Yhtä politiikantutkijaa ammuttiin äskettäin jalkoihin. Suomessa on rauhallisempaa, mutta silti sielläkin monet tutkijat kärsivät uhkailusta ja vihapuheesta.

”Tutkijat Mosambikin rauhan puolesta” on kansainvälinen verkosto, joka vaatii loppua aseelliselle konfliktille ja ihmisoikeusloukkauksille. Adressiimme tuli kolmessa päivässä yli sata allekirjoitusta, mukana kansainvälisesti tunnettuja Mosambikin tutkijoita. Me allekirjoittajat osaamme katsoa sotapropagandan tuolle puolen, tunnemme tilanteen ja koemme tärkeäksi saattaa sen maailman tietoon. Rauhaan paluu siellä missä sitä ei ole, on arvokkaampaa kuin moni niin sanottu innovaatio. Vetoomus on heikkojen valtaa puhtaimmillaan, koska siinä pyydetään jotaisen sellaista, joka ei ole allekirjoittajien vallassa. Voi sitä, joka ei usko tällaiseen aktivismiin vaan ainoastaan vahvempien valtaan ja historian tyranniaan. 

Academics for Peace in Mozambique -verkoston vetoomus löytyy täältä.

Portugalinkielisellä sisarblogillani on hieman lisää verkostosta.

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston tohtoriopiskelija ja vapaa toimittaja janne.juhana@gmail.com .