9.5.2014, Uusi Suomi.
Ilmoittaudun
syylliseksi siihen, että nyt tuijotetaan homopostimerkkien
natsihattuja. Ei keskustelussa sinänsä olisi mitään vikaa. Mutta kun kyse
ilmiselvästi on toisaalta moralistisesta kauhistelusta ja toisaalta
ylimielisestä olkienkohauttelusta niin vasta kolmatta vuotta maan
ulkopuolella ja jo tuntuu, että suomalainen yhteiskunta ei ole enää
aikuista varten.
Kirjoitin pian Itellan taannoisen tiedotteen jälkeen bloggauksen henkilökohtaiseen blogiini nimellä "Uudet homopostimerkit ja Mosambikin muoti". Siihen pääsee täältä. Kirjoituksessa toivotin merkit sinänsä tervetulleeksi, mutta vanhana antifasistina reflektoin myös faktaa, että joissakin merkeistä esiintyy toisen maailmansodan aikainen natsihattu; Sama hattu josta on tullut Mosambikin pääkaupungissa Maputossa, josta käsin maailmaa tällä hetkellä tarkkailen, varsinainen muoti-ilmiö. Tässä lainaus bloggauksestani 14.4.
Yksikään populistipoliitikko tai konservatiivikristitty ei ollut älähtänyt hatuista ennen bloggaustani vaan he joutuivat tukeutumaan silkkaan homokammoisuuteensa. Muutaman päivän päästä hattuja käytettiin kuitenkin jo keppihevosina merkkejä vastustavassa perussuomalaisten eduskuntakyselyssä ja keskustelupalstainttämisessä, jossa niitä paheksuttiin antisemitismistä. Myös poliittisesti korrektit eli urbaani sivistyneistö havahtui, mutta vaikeni saman tien. Ylen Kultakuumeessa humanistikollegat Annamari Vänskä ja Pia Livia Hekanaho suitsuttivat merkkien suunnittelijaa osuvasta valinnasta ja samaan hengenvetoon paheksuivat natsihatuista puhumista pelkkänä hurskasteluna. Sitähän se toki syntyneessä päivittelyssä olikin. Syynä on, että sivistyneistö itse vaikeni hatun symboliikasta. Ja onnistui välttämään kaikkein mielenkiintoisimmat kysymykset
On todennäköistä, että monetkaan koppalakkien kantajista Maputossa eivät tiedä hattujen historiasta. Se on sinänsä ymmärrettävää, sillä maa on inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna toiseksi viimeisenä eikä toinen maailmansota sitäpaitsi juuri Mosambikia koskettanut. Huolestuttavampaa on, mikäli merkin suunnittelijatkaan eivät tiedä. Onhan kyse transatlanttisesta tiimistä, johon kuului jäseniä myös maailman parhaiden peruskoulujen maasta.
Tompan omat intentiot natsihattujen piirtelyyn kyllä tunnetaan eivätkä ne kiinnosta tässä yhteydessä. Hän ei ollut ignorantti eikä suunnitellut postimerkkejä vaan homopornoa, korkeintaan taidetta. Sen sijaan on yhä epäselvää oliko natsihattujen valinta Itellan tiimille vahinko, jota sivistynyt suvaitsevaisto nyt hyssyttelee ja jolla persut ja homoutta syntinä erheellisesti pitävät kristilliset konservatiivit hekumoivat, myös Uuden Suomen puheenvuoroissa.
Suomesta loppuvuodesta 2011 lähtiessäni luulin, että meillä voi edelleen keskustella, mutta viimeistään nyt kävi ilmi, että maassamme taistellaan, ei suinkaan vapauden puolesta vaan erimielisiä vastaan. Ja kaikki mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan. Tulee mieleen Eppu Normaalin klassikkosäkeet: "Kaikki pikkurunkkarit huutaa poteroistaan/ jos et ole puolellamme/ olet meitä vastaan." Suomalainen keskustelukulttuuri on nykyään kuin neukkulassa, jossa laulettiin kansainvälistä, mutta rahvas oli rasistista, tai kuten Yhdysvalloissa jossa on ne demokraatit ja republikaanit.
Luoja Suomea keskustelun polarisoitumiselta varjelkoon ja antakoon kaikille, joilla nyt on vielä mielipide, viisautta. Aamen.
Kirjoittaja on antropologi ja vapaa kirjeenvaihtaja, joka tarkastelee maailmaa tällä hetkellä eteläisestä Afrikasta käsin.
Kirjoitin pian Itellan taannoisen tiedotteen jälkeen bloggauksen henkilökohtaiseen blogiini nimellä "Uudet homopostimerkit ja Mosambikin muoti". Siihen pääsee täältä. Kirjoituksessa toivotin merkit sinänsä tervetulleeksi, mutta vanhana antifasistina reflektoin myös faktaa, että joissakin merkeistä esiintyy toisen maailmansodan aikainen natsihattu; Sama hattu josta on tullut Mosambikin pääkaupungissa Maputossa, josta käsin maailmaa tällä hetkellä tarkkailen, varsinainen muoti-ilmiö. Tässä lainaus bloggauksestani 14.4.
En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella natsihatun käytöstä fetissinä. Natsihattu liittyy herruuteen ja sikäli se toki teknisesti ajateltuna sopii roolileikkeihin, joissa leikitään vallalla. Mutta tulisiko natsismin symboleihin suhtautua (siis ainakin makuuhuoneen ulkopuolella) yksinomaan vakavasti eikä unohtaa, että ne liittyvät kansanmurhaan ja ihmisyyden vastaisiin rikoksiin?
Yksikään populistipoliitikko tai konservatiivikristitty ei ollut älähtänyt hatuista ennen bloggaustani vaan he joutuivat tukeutumaan silkkaan homokammoisuuteensa. Muutaman päivän päästä hattuja käytettiin kuitenkin jo keppihevosina merkkejä vastustavassa perussuomalaisten eduskuntakyselyssä ja keskustelupalstainttämisessä, jossa niitä paheksuttiin antisemitismistä. Myös poliittisesti korrektit eli urbaani sivistyneistö havahtui, mutta vaikeni saman tien. Ylen Kultakuumeessa humanistikollegat Annamari Vänskä ja Pia Livia Hekanaho suitsuttivat merkkien suunnittelijaa osuvasta valinnasta ja samaan hengenvetoon paheksuivat natsihatuista puhumista pelkkänä hurskasteluna. Sitähän se toki syntyneessä päivittelyssä olikin. Syynä on, että sivistyneistö itse vaikeni hatun symboliikasta. Ja onnistui välttämään kaikkein mielenkiintoisimmat kysymykset
On todennäköistä, että monetkaan koppalakkien kantajista Maputossa eivät tiedä hattujen historiasta. Se on sinänsä ymmärrettävää, sillä maa on inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna toiseksi viimeisenä eikä toinen maailmansota sitäpaitsi juuri Mosambikia koskettanut. Huolestuttavampaa on, mikäli merkin suunnittelijatkaan eivät tiedä. Onhan kyse transatlanttisesta tiimistä, johon kuului jäseniä myös maailman parhaiden peruskoulujen maasta.
Tompan omat intentiot natsihattujen piirtelyyn kyllä tunnetaan eivätkä ne kiinnosta tässä yhteydessä. Hän ei ollut ignorantti eikä suunnitellut postimerkkejä vaan homopornoa, korkeintaan taidetta. Sen sijaan on yhä epäselvää oliko natsihattujen valinta Itellan tiimille vahinko, jota sivistynyt suvaitsevaisto nyt hyssyttelee ja jolla persut ja homoutta syntinä erheellisesti pitävät kristilliset konservatiivit hekumoivat, myös Uuden Suomen puheenvuoroissa.
Suomesta loppuvuodesta 2011 lähtiessäni luulin, että meillä voi edelleen keskustella, mutta viimeistään nyt kävi ilmi, että maassamme taistellaan, ei suinkaan vapauden puolesta vaan erimielisiä vastaan. Ja kaikki mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan. Tulee mieleen Eppu Normaalin klassikkosäkeet: "Kaikki pikkurunkkarit huutaa poteroistaan/ jos et ole puolellamme/ olet meitä vastaan." Suomalainen keskustelukulttuuri on nykyään kuin neukkulassa, jossa laulettiin kansainvälistä, mutta rahvas oli rasistista, tai kuten Yhdysvalloissa jossa on ne demokraatit ja republikaanit.
Luoja Suomea keskustelun polarisoitumiselta varjelkoon ja antakoon kaikille, joilla nyt on vielä mielipide, viisautta. Aamen.
Kirjoittaja on antropologi ja vapaa kirjeenvaihtaja, joka tarkastelee maailmaa tällä hetkellä eteläisestä Afrikasta käsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttisi tähän, kommentointi ei vaadi rekisteröintiä. Kiitän jo etukäteen. Ystävällisesti, Janne