Julkaistu: 08.12.2014 14:37
Yhtenä iltana parakkibaarissa Intian Valtameren rannalla tapasin
skotlantilaissyntyisen puusepän. Patrick oli jo lapsena päätynyt
Etelä-Afrikkaan ja asuu nyt Inhambanessa, Mosambikissa.
Hänen kertomuksensa ansiosta oivalsin, että maailmanhistorian merkittävin yhteiskunnallinen kamppailu, taistelu apartheidia vastaan, ei olisi ehkä lainkaan ollut voitettavissa ilman talvisotaa. Sen johdosta, välillisesti kylläkin, Mosambikin lipussa on yhä AK-47 -rynnäkkökivääri.
Ei ole vaikeaa kuvitella, kuinka se meni.
Oli kevät tai kesä 1940 Kremlissä, kun generalissimus Josif Stalin laski kaksin käsin Suomi-konepistoolin jykevälle puupöydälle ja määräsi painokkaasti: ”Meiltä puuttuu tällainen, tehkää samanlainen.”
Toveri insinööri Mihail Kalashnikov tiesi, että Stalin oli tapattanut vain neljää vuotta aiemmin lähes koko kenraalikunnan, mutta totta oli, että sekään ei ollut riittävä syy niin sanottuun talvisodan ihmeeseen, jossa yksinkertaiset tsuhnat olivat torjuneet pariviikkoiseksi läpimarssiksi tarkoitetun hyökkäyksen.
Jos halusi välttää niskalaukauksen, oli tehtävä samanlainen. Siitä tuli kyllä aika erilainen. Rynnäkkökivääri AK-47 sai myöhemmin lempinimen Kalashnikov.
Koska Patrick ei halunnut muuttaa Eurooppaan, hänen oli 1980-luvun puolessa välissä mentävä armeijaan. Nuorena miehenä hän ei osannut sitä tuolloin kyseenalaistaa.
Etelä-Afrikka taisteli rotuerottelun ja muka ”vapaan maailman” puolesta kaikissa naapurimaissa. Apartheidin ja kolonialismin ytimessä oli rasismi eli usko valkoisen rodun ylivoimaisuuteen.
Muut rodut olivat opin mukaan väärässä kaikessa. Siksi heidät piti sivistää ja ”auttaa” samalla hyödyntämään näiden ylitsepursuavia luonnonrikkauksiaan.
Epätieteellinen oppi menetti ensin uskottavuutensa ja sitten pikkuhiljaa tukensa, mutta aivan eteläisin Afrikka pysyi valkoisen vähemmistövallan ikeessä aina 1990-luvun alkuun asti lähes käsittämättömän rikkaiden luonnonvarojensa ja maailman rasistien rahallisen avun turvin.
Moraalisesti koko maailma tuomitsi, mutta materiaalisesti touhua tuki muun muassa Ronald Reagan kommunismin pelossaan.
Patrickin joukko-osaston tehtävänä Namibiassa oli ampua niin monia mustia miehiä, Swapon sissejä, kuin vain pystyi israelilaisten sotilasasiantuntijoiden tarkkaillessa kiikareilla, kuinka tappaminen sujuu.
Patrickin kokemuksen mukaan apartheid kukistui lopulta vapaustaistelijoiden käytössä olevan edullisen ja käyttöominaisuuksiltaan ylivoimaisen Kalashnikovin vuoksi. Eikä ainoastaan Namibiassa vaan kaikkialla eteläisessä Afrikassa.
Vapaustaistelijat pyysivät apua aivan kaikilta ja päättivät joka ikisen kokouksensakin ”Herra siunaa Afrikkaa” -virteen, jonka suomalaisversiossa muuten pyydetään siunaamaan koko maailmaa.
Mutta Yläkerran Väen lisäksi sissit eivät juuri saaneet kättä pitempää muilta kuin Neuvostoliitolta ja sen satelliittivaltioilta. Teknisesti merkittävin niistä oli Kalashnikov-rynnäkkökivääri, joka on itänaapurimme kehitelmä Suomi-konepistoolista.
janne.juhana@gmail.com
Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston tohtoriopiskelija ja toimittaja http://www.unissakavelijamaasta.blogspot.fi
Hänen kertomuksensa ansiosta oivalsin, että maailmanhistorian merkittävin yhteiskunnallinen kamppailu, taistelu apartheidia vastaan, ei olisi ehkä lainkaan ollut voitettavissa ilman talvisotaa. Sen johdosta, välillisesti kylläkin, Mosambikin lipussa on yhä AK-47 -rynnäkkökivääri.
Ei ole vaikeaa kuvitella, kuinka se meni.
Oli kevät tai kesä 1940 Kremlissä, kun generalissimus Josif Stalin laski kaksin käsin Suomi-konepistoolin jykevälle puupöydälle ja määräsi painokkaasti: ”Meiltä puuttuu tällainen, tehkää samanlainen.”
Toveri insinööri Mihail Kalashnikov tiesi, että Stalin oli tapattanut vain neljää vuotta aiemmin lähes koko kenraalikunnan, mutta totta oli, että sekään ei ollut riittävä syy niin sanottuun talvisodan ihmeeseen, jossa yksinkertaiset tsuhnat olivat torjuneet pariviikkoiseksi läpimarssiksi tarkoitetun hyökkäyksen.
Jos halusi välttää niskalaukauksen, oli tehtävä samanlainen. Siitä tuli kyllä aika erilainen. Rynnäkkökivääri AK-47 sai myöhemmin lempinimen Kalashnikov.
Koska Patrick ei halunnut muuttaa Eurooppaan, hänen oli 1980-luvun puolessa välissä mentävä armeijaan. Nuorena miehenä hän ei osannut sitä tuolloin kyseenalaistaa.
Etelä-Afrikka taisteli rotuerottelun ja muka ”vapaan maailman” puolesta kaikissa naapurimaissa. Apartheidin ja kolonialismin ytimessä oli rasismi eli usko valkoisen rodun ylivoimaisuuteen.
Muut rodut olivat opin mukaan väärässä kaikessa. Siksi heidät piti sivistää ja ”auttaa” samalla hyödyntämään näiden ylitsepursuavia luonnonrikkauksiaan.
Epätieteellinen oppi menetti ensin uskottavuutensa ja sitten pikkuhiljaa tukensa, mutta aivan eteläisin Afrikka pysyi valkoisen vähemmistövallan ikeessä aina 1990-luvun alkuun asti lähes käsittämättömän rikkaiden luonnonvarojensa ja maailman rasistien rahallisen avun turvin.
Moraalisesti koko maailma tuomitsi, mutta materiaalisesti touhua tuki muun muassa Ronald Reagan kommunismin pelossaan.
Patrickin joukko-osaston tehtävänä Namibiassa oli ampua niin monia mustia miehiä, Swapon sissejä, kuin vain pystyi israelilaisten sotilasasiantuntijoiden tarkkaillessa kiikareilla, kuinka tappaminen sujuu.
Patrickin kokemuksen mukaan apartheid kukistui lopulta vapaustaistelijoiden käytössä olevan edullisen ja käyttöominaisuuksiltaan ylivoimaisen Kalashnikovin vuoksi. Eikä ainoastaan Namibiassa vaan kaikkialla eteläisessä Afrikassa.
Vapaustaistelijat pyysivät apua aivan kaikilta ja päättivät joka ikisen kokouksensakin ”Herra siunaa Afrikkaa” -virteen, jonka suomalaisversiossa muuten pyydetään siunaamaan koko maailmaa.
Mutta Yläkerran Väen lisäksi sissit eivät juuri saaneet kättä pitempää muilta kuin Neuvostoliitolta ja sen satelliittivaltioilta. Teknisesti merkittävin niistä oli Kalashnikov-rynnäkkökivääri, joka on itänaapurimme kehitelmä Suomi-konepistoolista.
janne.juhana@gmail.com
Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston tohtoriopiskelija ja toimittaja http://www.unissakavelijamaasta.blogspot.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttisi tähän, kommentointi ei vaadi rekisteröintiä. Kiitän jo etukäteen. Ystävällisesti, Janne