Mosambikin fennomaniaa (Global FInland)

Global Finland -blogini, 30.4.2014

Herätessäni mieleeni tulivat äidinpuoleiset juureni ja niiden myötä kuvitteellinen Mosambikin siirtokarjalaisten yhdistys. Nyt en kuitenkaan kirjoita mistään varsinaisesti suomalaisuuteen liittyvästä vaan Mosambikin kielikamppailusta, jonka yksi rintama on koulutuksessa.


Afrikan-tutkimuksen instituutin johtaja ja lingvisti Armindo Ngunga julisti hiljattain seminaariesitelmässään, että Mosambikin virallinen yksikielisyys marginalisoi kansan enemmistön.

Kun suurin osa väestöstä ei osaa kouluun mennessä sanaakaan portugalia, ovat oppimistulokset heikkoja ja yhteiskunnallinen liikkuvuus laimeaa.
Kuitenkin vain 6,7 prosenttia mosambikilaisista puhuu portugalia ensimmäisenä kielenään. Esimerkiksi pohjoista makuaa ja eteläistä shanganaa lähikielineen puhutaan enemmän.

Asenteissa on Ngungan mukaan korjaamisen varaa. Poliittinen eliitti käyttää väheksymiään kansankieliä lähinnä ennen vaaleja eikä rahvaskaan osaa yhdistää paikallisia kieliä taloudelliseen menestykseen.

Tästä syystä monet asettavat lapsilleen rajoituksia äidinkielensä käyttöön luullen näin edistävän heidän portugalintaitoaan.

Oikeus tietoon

Ratkaisuksi ei Ngungan mukaan käy portugalin tuputtaminen koteihin ja asuma-alueille vaan maanlaajuinen kansankielinen opetus vähintäänkin ensimmäisillä luokilla naapurimaiden tapaan. Tällä hetkellä kokeilukouluja on vain 400.

On tärkeää, että oppilaat opettelisivat lukemaan ja laskemaan äidinkielellään. Paikallisilla kielillä opiskeltaisiin myöhemmin valtakunnalliseksi yleiskieleksi sopivaa portugalia.

Mosambikin laki lupaa kansalaisille oikeuden tietoon. Maan 619 julkisesta viestimestä kuitenkin vain kourallinen käyttää paikallisia kieliä eikä näiden joukossa ole yhtään sanomalehteä.

Ngungan laskujen mukaan 80 prosenttia väestöstä jää näin tiedotukselliseen paitsioon.

Kyynikot pettyivät

Euroopassa kansankielet ottivat niskaotteen latinasta aluksi romaanitaiteen merkeissä ja sitten uskonpuhdistuksen vuoksi. Lopulliseen selätykseen meni vuosisatoja.

Sanoin Ngungalle, että Suomessa kansankielet puolustajat saivat noin 150 vuotta sitten haukkumanimekseen fennomaanit, “suomeen seonneet”. Niin kaukana on Mosambikin nykytodellisuus Ngungan tavoitteista, että niihin suhtaudutaan joskus samoin kuin silloiset väheksyjät fennomaniaan.

Lohdutin kollegoja, että Suomessa fennomania lopulta voitti ja kyynikot saivat pitkän nenän. Näin voi ennen pitkää käydä myös Mosambikin tukahdutetussa kielitaistelussa.

Kirjoittaja on tutkijavieraana Eduardo Mondlane -yliopiston Afrikan-tutkimuksen instituutissa http://www.unissakavelijamaasta.blogspot.fi.


JANNE RANTALA 30.4.2014