Kun seteli kirjekuoreen vilahtaa (Karjalainen)

Julkaistu sanomalehti Karjalaisen kolumnisarjassani "Kirjeitä Mosambikista"...

”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”. Tämän 500 vuotta vanhan mainoslauseen kerrotaan osaltaan suututtaneen Martti Lutherin ja muut reformaattorit kapinaan, joka hajotti katolisen kirkon kahtia. Tuloksena olivat sadat ja jopa tuhannet protestanttiset kirkot, jotka yhä edelleen jatkavat hajoamista.

Nyt reformaation juhlavuotena monet Lutherin teemoista ovat yllättävän ajankohtaisia. Kuka olisi uskonut, että jopa silmitön rahastaminen uskonnollista velvollisuudentunnetta ja klassista helvetinpelkoa hyväksi käyttäen on arkipäivää vuonna 2017? Ja vieläpä protestanttisissa kirkoissa, jotka alkuaan syntyivät vastalauseena juuri tällaista rahastamista vastaan!

Mosambikissa nopeimmin kasvavat evankeliset kirkot keräävät niin köyhältä kuin rikkaalta kirkkoväeltä kymmenykset, ja sen lisäksi ne vielä kinuavat lahjoituksia. Eräänkin papin mukaan Jumala antaa lahjoitukset kolminkertaisena takaisin. Kymmenys on näiden kirkkojen mukaan ymmärrettävä kirjaimellisesti kymmeneksi prosentiksi rahatuloista. Määrä perustuu varsin tarkoitushakuiseen raamatun lukutapaan, vaikka alkutekstien kirjoittamisaikaan rahatalous oli varsin mitätön osa taloutta. Raha kerätään näppärästi kirjekuorissa, joka sekin ohjaa ajatukset arvokkaampaan paperirahaan.

Aikoinaan yksi kolehdin tarkoituksista oli köyhien auttaminen, mutta näiden kirkkojen kymmenykset pikemminkin aiheuttavat ongelmia köyhille perheille kuin ratkaisevat niitä. Epätoivoissaan köyhät ”palauttavat Jumalalle”, kuten näiden kirkkojen puheenparsi kuuluu, kymmenen prosenttia jo ennestään riittämättömistä tuloistaan. He uskovat näin täyttäneensä oman osansa jostain sopimuksesta ja odottavat, että Jumala antaa vastalahjaksi siunaustaan ja etenkin taloudellista menestystä.

Olisi helppo kuitata tällaiset lieveilmiöt matalan koulutustason, köyhyyden ja taikauskoisuuden aiheuttamaksi kolmannen maailman ongelmaksi. Kuitenkin Joensuussa ja muissakin Suomen kaupungeissa on menestysteologiaa saarnaavia kirkkoja, jotka velvoittavat jäsenensä antamaan kymmenen prosenttia tuloistaan. Kirkot houkuttelevat myös korkeasti koulutettuja. Omassa ystäväpiirissänikin on näiden kirkkojen entisiä jäseniä, jotka ovat kertoneet maksaneensa kymmenykset pienistä työttömyys- tai opintoetuuksistaan, kun he olivat ”uskossa”, kuten puheenparsi kuuluu. Tuolloin he eivät aiheesta ulkopuolisille puhuneet.

Jeesus, Jumala tai Raamattu eivät vaadi ketään luovuttamaan kymmentä prosenttia tuloistaan, kaikkein viimeiseksi köyhiä, eivätkä ne varsinkaan lupaa vastalahjaksi menestystä. Joka muuta väittää, valehtelee, ja vieläpä Jeesuksen nimessä.

Janne Rantala on Itä-Suomen yliopiston tohtoriopiskelija ja vapaa kirjoittaja janne.juhana@gmail.com .