Liikkuva kaupunki (Karjalainen)

Julkaistu sanomalehti Karjalaisen kolumnisarjassa "Kirjeitä Mosambikista".

Autoja enemmän kotikadullani taitaa kulkea kolisevia työntökärryjä, jotka on hitsattu pellistä, kulmaraudoista ja ohuesta rautaputkesta. Kahden autonpyörän päälle kasatuilla kärryillä kuljetetaan hedelmiä, kierrätysjätettä, meidän kadullamme varsinkin juomalaatikoita. Kerrostalomme varastotilat on vuokrattu läheisen viini- ja viinatorin myyjien käyttöön.

Katu jää Mafalala-gheton ja Estrella-torin väliin. Takapihalla on alkoholijuomia laatikoittain torikauppiaille myyvä Bottle Store. Parvekkeemme edessä toinen naapurin rouva kaupustelee viiniä ja toinen olutta kylmälaatikosta. Autojen varaosien myyjät säntäävät kadulle pysähtyvien autojen perään milloin peiliä, milloin pölykapseleita tarjoten. Akkuporan surina kuuluu kadulta merkkinä asennustyöstä.

Läheisellä torilla myydään muun muassa läppäreitä, puhelimia, tietokoneen osia, pizzaa, työkaluja, elintarvikkeita, kirjoja ja äänilevyjä. Yleisen mutta virheellisen käsityksen mukaan lähes kaikki tavara on varastettua. Asukkaille naapurusto on kuitenkin Maputon turvallisimpia eikä esimerkiksi päällekarkauksia tai murtovarkauksia ole tapahtunut aikoihin. Katutasossa olevalle parvekkeelle unohtuneet vaatteet saattavat kyllä yön aikana kadota.

Poliisi uskoo, että viereisessä Mafalassa välitetään huumeita. Toisinaan he pysäyttävät jokaisen kadulla liikkujan kysyen henkilöllisyyspapereita ja tutkien taskut. Edes salaattia ei voi lähteä ostamaan ilman passia. Me saamme kärsiä siitä, että silkan kotikadun vuoksi kohdellaan liki rikollisena, melkein kuten Yhdysvaltain tai Brasilian ghettojen väkeä. Onneksi kulmakuntamme poliisit eivät sentään kärsi liipasinherkkyydestä.

Arki-iltaisin katu hiljenee jo ennen iltayhdeksää. Silloin ei kuulu juuri muuta kuin kaskaiden sirkutusta, lepakkojen navigointitirskahduksia ja kissojen nau'untaa. Myöhemmin kajahtaa aamuyön rukouskutsu Alto Maén ja Mafalalan moskeijoiden kovaäänisistä ja siihen aina välittömästi vastaava kulkukoirien kuoro. Ennen aamunkoittoa pesuvesi solisee autojen katoilta viinavarastojen vartijoiden kaatamana ja seuraavaksi he jo harjaavat kadut. Alkaa lintujen laulu ja sitten huutavat autojen äänitorvet ja katumyyjät.

Sunnuntaisin aamukymmeneltä soivat Munhuanan Pyhän Annan katedraalin yli sata vuotta vanhat kellot. Värikkäisistä afrikkalaisista kankaista kudottuihin mittatilausmekkoihin pukeutuneet naiset ja silitettyihin kauluspaitoihin ja mustiin housuihin pukeutuneet miehet kulkevat muuten hiljaista katua kaupungin lukemattomiin kirkkoihin. Hieman keskipäivän rukouskutsun jälkeen alkavat autonosien myyjät taas huudella tarjouksiaan. Naapurikerrostalon olutkioskin salpa poistetaan ja se saa ensimmäiset asiakkaat. Pandzan, afro-housen ja räpin elektroniset rytmit vuorottelevat autoista soivien marrabentan ja afrojazzin kanssa.

Janne Rantala on kulttuuriantropologian tohtoriopiskelija Itä-Suomen yliopistossa ja vapaa toimittaja, janne.juhana@gmail.com .