Hyvä lukija,
 |
| Virkistyksellis-tuotannollista elämää kaupunginosassamme |
Kuulin, että kotimaassani on ollut kaameita jopa 35 asteen pakkasia, miten oikein olet pärjännyt? Portugalissakin on kuulemma ollut viileätä, mutta muualla portugalin-kielisessä maailmassa tiettävästi tarkenee. Täällä Maputossa puolestaan on ollut jopa 37 asteen helteitä. Kerron nyt vaihteeksi, että mitä helkuttia oikein teen täällä Mosambikissa?
...Siis muutakin kuin vain kuljeskelen kävelemässä ympäriinsä jutustelemassa joutavia ihmisten kanssa - minkä olette kirjeistäni ehkä huomanneetkin...
 |
| Tie lähimmälle chapa-pysäkille. Taustalla Intian valtameri. |
Viikot kuluvat oikeastaan aika arkisesti. Aamulla herään melko aikaisin, lämpö, valo ja naapuruston äänet herättävät. Yleensä syön jotain pientä aamupalan kyrsää, juon kahvia sekä ehdottomasti: peseydyn. Asunnossani ei ole vielä riittävästi vedenpainetta juoksevaa vettä varten, joten tyydyn peseytymään paljujen kanssa.
Lehtituokiot
Melko usein vain hörppään vettä ja ostan matkalta aamupalaksi leivän ja badia-papupasteijoita. Tai sitten menen chapa-minibussilla kampuksen sijasta Avenida Eduardo Mondlanelle, jolla sijaitsevan kahvilan edestä ostan O País -päivälehden, sekä kriittisemmät Zambeze- ja Savana-viikkolehdet, kun ne ovat lähempänä loppuviikkoa saatavilla. Muut itsenäiset viikkolehdet, kuten Canal de Moçambiquen, Públicon ja Magazine Independentin käyn läpi kahvilassa maitokahvin, paahtoleivän ja mustiinpanovälineiden keralla. Notícias-päivälehden puolestaan selaan läpi laitoksen kirjastossa, sillä maan parhaiten resurssoituna lehtenä ja valtapuolueen pää-äänenkannattajana se taitaa tulla jokaiseen valtion virastoon.
 |
| Lisää tuotannollista toimintaa aamuseitsemältä. |
Chapa-minibussit, joilla siis saavun kampukselle, ovat usein käsittämättömän täysiä. Olenkin joutunut tottumaan läheisyyteen, joka toki on osaltaan sympaattista, mutta joka valitettavasti johtuu vakavista ja viime vuosina yhä pahenneista puutteista kuljetuskalustossa. Usein paino takajalalla, seinään tai vierustoveriin nojaten, toisella kankulla tai sylissä istuen, tai katosta kiinnipitäen matka lopulta taittuu ja saavun kampukselle, jossa peltotilkkuja kuokkivien maanaisten lomitse kävelen yliopiston Afrikan tutkimuksen keskukseen työhuoneelleni.
Azagaian sanoitukset herättävät keskustelua Mosambikissa
 |
| Kuva: http://fobloga.blogspot.com |
 |
| Polana Caniçon lapsia koulumatkallaan. |
Köyhää ja rikasta
Varsinkin alkuillasta chapat ovat täpötäysiä ja usein kävelenkin mieluummin, jos menen suoraan kotiin. Matka kulkee eliitin asuttaman aidatun Sommerchildin ja köyhän Polana Caniçon taakse sekä alemman keskiluokan nuorten aikuisten että traditionaalisempien kaupustelijoiden ja kalastajien asuttamaan kaupunginosaamme Intian valtameren rannalle.
Arki-iltaisin käyn capoeira-harjoituksissa, tutkin lehtiä tai juon pari iltaolutta naapureitteni kanssa jollakin kaupungin-osamme lukuisista parakeista, olutkioskeista. Usein on mukavampi istua ulkona hetki ennen nukkumaan menoa, koska sisällä on niin kuuma, kun taas kaupunginosamme hiekkaisia katuja virvoittaa iltaisin raikas merituuli. Lauantai-aamupäivisin pelaamme jalkapalloa tukahduttavan kuuman auringon alla pehmeässä hiekassa, joskus myös sunnuntaisin laskuveden paljastamalla rannalla. Sunnuntai-iltaisin, joskus muulloinkin, käyn tanssimassa elävän musiikin tahdissa.
Vaikka en niin politiikasta välitäkään niin kaipa kuitenkin vasemmistolaisesti ajattelevana suomalaisena minulle ei ole tullut suunnatonta tarvetta palkata kotiapulaista (embregada), päinvastoin kuin monilla paikallisilla kollegoilla ja lähes kaikilla eurooppalaisilla. Eikä varsinkaan vartijoita. Teen ruokani itse sekä pesen pyykit ja astiat käsin laadukkaalla paikallisella ja nähtävästi lisäaineettomalla saippualla. Käyn kuitenkin välillä kahvilassa ja ravintolassa, arkipäivisin lounastan yliopiston ruokalassa.
Tässäpä tärkeimmät kuulumiset. Voi oikein hyvin. Minä ja reilut 200 miljoonaa potentiaalista lukijaani lukisimme mieluusti myös sinun kuulumisiasi tai kommenttejasi.
Lämpimin terveisin,
Janne
Kiitos Janne tiedotuksesta, se avasi elämää Mosambikissa tosi paljon ja mielenkiintoiselta vaikuttaa! Täällä Suomessa tuli taas eilen pyryn kanssa lunta tolkuttomasti niin että tiestöllä oli ongelmia koko Suomessa ja eritoten Ruotsalossa.
VastaaPoistaHyvää jatkoa ja tutkijanotetta töihisi! Lämpimin terveisin äiti
Hei,
VastaaPoistasaisitkohan selvitettyä miten badia-pasteijat tehdään? Kirjoitat mielenkiintoisesti ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta, enkä toivo tästä ruokablogia, mutta haluaisin tietää koska ne olivat aika hyviä. :)
-Mimmi
Hei Mimmi,
VastaaPoistaHyvä idea! Tiedän, että ne tehdään kuivatuista pavuista ja epäilemättä
leivitetään ja friteerataan, mutta kysyn joku kerta kun asioin niitä
myyvän mamán kanssa. Kiitokset muutenkin palautteestasi, sitä ei
koskaan saa liikaa.
Kysyn puolestani sinulta, että missä söit badioita ja minkä kanssa?
Kuka myi ja millä alueella?
Lämpimin terveisin,
Janne
Hei äiti,
VastaaPoistaKiitos kuulumisista ja kommentista. Kiinnostavaa, että ihmiset ovat tykänneet tästä aika subjektiivisesti kirjoitetusta tekstistä, vaikka aluksi mietin että kannattaako sitä julkaistakaan, kun se on niin
arkinen. Mutta äiti on runoillaan opettanut, että arkiset asiat voivat olla vaikka kuinka kiinnostavia jopa universaalistikin. Taisin itsekin siis onnistua vahingossa välittämään jotain? Saapa nähdä miten portugalinkieliset lukijat kokevat tämän, kun se nyt julkaistaan portugaliksi?
Lämpimin terveisin,
t. Janne
Ostin niitä 2008 av. Karl Marxin opiskelija-asunnon (vastapäätä Mercado de Povoa) läheltä. ei Pestana Rovuma-hotellille päin, vaan vastakkaiseen suuntaan. Sillä poikkikadulla oli poliisiasema ja leipomo, josta käytiin ostamassa leipää. Badia-Mamát istuivat siinä leipomon ulkopuolella... Tarkempia koordinaatteja en osaa antaa.
VastaaPoista-M
Hei Janne! Käytiin Jimin kanssa tutkimassa sun blogia kun Jimi halus tietää että mitä siellä teet ja oli aika järkyttyny kun kerroin kuinka kauan oot siellä. Jimi oli sitä mieltä, että meijän pitää jättää kommentti.
VastaaPoistaJimi kirjoittaa: Katolta tippuu lunta. Oltiin viikko lapissa lomalla ja lasketeltiin. odotellaan että jooa heräis päikkäreiltä niin päästäis rytikarille lenkille.:P
t: jimi ja jooa
Täällä kevätaurinko paistaa ja on heti paljon enemmän virtaa ja tietysti pölypalloja sisällä :)
Heljä
P.S Näin unta jossa kerrottiin että Mummo voi hyvin, on virkee ja onnellinen ja pääsee hyvin liikkumaan.
Rakastan sinua,
VastaaPoistaJoaninha