Blogin nimi viittaa Benedict Andersonin metaforaan, jonka mukaan kansakunnat uneksivat itsensä sekä mosambikilaisen kirjailijan Mia Couton romaaniin Terra Sonâmbula (Unissakävelijämaa). Unissakävelijämaan uneksinta jatkuu yhä ja kuten olettaa sopii välillä kovin rauhattomana, kiistoissa, seremonioissa, kaduilla, keskusteluissa, musiikissa...

tiistai 30. joulukuuta 2014

Joskus kaljareissu voi venähtää pitkäksi (Karjalainen)

Karjalaisen kolumneja... Epämääräisestä kuvastani huolimatta se ei liity pakinan aiheeseen. Kiitos lukijoille ja hyvää uutta vuotta 2015!

 

Julkaistu: 22.12.2014 12:20


Janne Rantala
Kukapa ei olisi tavannut ukkomiestä, jonka vaimo lähetti hakemaan perunoita kuukauden päivät aikaisemmin ja joka nyt istuu ja hymyilee munkkikahveilla huoltoaseman baarissa perunapussi vieressään matkalla kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Joskus kaljareissu voi venähtää tätäkin pidemmäksi, kuten vuonna 1983 nuorella mosambikilaisella ravintolakokki Josélla.

Josén leski kertoi, että Radio Mosambikissa oli tuolloin jo jonkin aikaa toistettu, että jokaisen tulisi kantaa todistusta työpaikastaan.

José, supliikkimiehiä kun oli, ei moisista pikkumaisista byrokraattisista määräyksistä piitannut. Elettiinhän nyt itsenäisessä Mosambikissa, jossa valta kuului kansalle, jonka vasen käsi oli toveri presidentti Samora Machel.

Mosambikin nuori sosialismi eli nykymuistelujen mukaan kulta-aikaansa, vaikka talousviisaille valuviat olivat jo selvästi nähtävissä.

Monet mustat maputolaiset, heidän joukossaan José, olivat jättäneet laitakaupungin townshipmäiset ghetot, kun portugalilaisten hylkäämät keskustan kerrostaloasunnot kansallistettiin.

Oli siis mainio lauantai-iltapäivä vilvoitella alhaalla 24 do Julho -avenidalla akaasiapuiden varjossa ja hörpätä kavereiden kanssa bazooka pari olutta, kuten siihen aikaan sanottiin, amerikkalaisen aseen mukaan nimetystä korkeasta olutlasista, letkeän marrabentan tahdissa.

Noin kilometrin päässä Ponta Vermelhalla, presidentinpalatsissa, oli kehitetty suunnitelma, jonka seurauksia Josén perheelle ei tiennyt vielä kukaan. Kaupunkien ammattitaidotonta ja puoli- tai kokonaan juoppoa tai prostituoitua joutoväkeä oli päätetty siirtää pohjoisen Niassan maakunnan autioille mutta reheville viljelysmaille.

Maan elintarvikeomavaraisuus nousisi ja samalla kamppailtaisiin urbaania dekadenssia vastaan, joka kaaderien mukaan jo vaaransi Mosambikin vallankumouksen.

Operaatio Tuotannosta tuli sekä taloudellinen floppi että regiimin laajin ihmisoikeusrikos. Sen sai José-kokki kokea nahoissaan.

Bazooka lienee ollut vasta puolillaan, kun sotilaspoliisit tupsahtivat papereita kysellen ja keskeyttäen leppoisan hetken.

Josén dokumentit olivat pari kerrosta ylempänä, mutta ei hän sitä jaksanut mainita.

José uskoi vakaasti, että poliisit varmasti kuuntelisivat järkipuhetta, kunhan koittaisi keskustelun aika. Se ei koittanut kovin pian.

Sillä välin ylhäällä toisessa kerroksessa Josén vaimo alkoi ihmetellä, miksi puolisoa ei kuulu aterialle. Naapurit kertoivat, että poliisin lava-auto oli alhaalla juuri vienyt ukkoja ties minne.

Soitto Josén pomolle, hotellinjohtajalle, tuotti tulokseksi ripeän autokyydin lentokentälle, tarvittavat paperit käsilaukussa.

Perillä vaimo näki lentokoneen jo korkealle nousseena. Se oli matkalla Niassaan, noin 3 000 kilometrin päähän.

Ensimmäistä puhelinsoittoa saatiin odottaa viikkotolkulla, koska mies määrättiin keskelle pusikkoa rakentamaan tulevaa utopiakaupunkia.
Sähköt ja postitoimistot olivat kaukana.

Niinkin nopeasti José pääsi soittamaan vain, koska leirin johtajat määräsivät heti miestä kuunneltuaan tämän kuljetustehtäviin.

Huomattiin, että mies oli pistetty leirille väärin perustein.

Josén kaljareissu kesti lähes vuoden, ja vaimo oli ymmärrettävästi käärmeissään pääsyylliselle diktaattori Samora Machelille.

Päättikö José, ettei koskaan enää juo olutta?

No ei toki.

Pyysikö valtiovalta anteeksi?

No eipä toki.

janne.juhana@gmail.com

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston tohtoriopiskelija ja toimittaja www.unissakavelijamaasta.blogspot.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja jätä kommenttisi tähän, kommentointi ei vaadi rekisteröintiä. Kiitän jo etukäteen. Ystävällisesti, Janne