Kirjeitä Etelä-Afrikasta (Global Finland)

Tässä ensimmäinen (avoin)  kirjeeni (äidilleni) Etelä-Afrikasta, jossa vietän kaksi kuukautta tutkijavieraana Rhodes-yliopistossa kirjoittamassa ja luennoimassa.

Global Finland -blogi, 24.4.2014

Hei, äiti.

Bussimatka meluisasta, rähjäisestä, kaoottisesta, mutta keinuvan soivasta suurkaupungista Maputosta hiljaiseen Grahamstowniin kesti vuorokauden. Eikä ihme.

Vajaan 70 000 asukkaan yliopistokaupunki sijaitsee Hyväntoivonniemen itäpuolella Afrikan hyisessä eteläpäässä.

Apartheidin perintö

Kirjoitan kirjettäni kahvilassa, jossa olisi apartheidin vielä vallitessa epäilemättä ollut kyltti: whites only! (vain valkoisille). Ei täällä vieläkään silti mustia ole, vaikka valkoisia kaupungin asukkaista on vain 8,4 prosenttia.

Tämä ei ole varsinainen opiskelijakahvila eikä paikallinen xhosa-kansa perinteisesti juo oikeaa kahvia vaan sikuri-kahvisekoitetta.

Valkoisten asuma-alueelle on jäänyt kadunnimi "Whites". Kuva: Janne Rantala.

Muita lähinnä valkoisten kansoittamia tiloja ovat vaikkapa klassisen musiikin konsertit. Toisaalta eipä kansanomaisessa fish and chips -ravintolassa eikä pikkukaupungin pitkissä käteislainajonoissa näkynyt valkoisia, vaikka Johannesburgin Park Stationilla ehkä tapasitkin valkoisia kerjäläisiä.

Kaupungin sisääntulotiellä näin afrikkalaisväestön asuinalueita peltikattoineen ja ulkotulineen, mutta keskusta tuo mieleen Länsi-Euroopan pikkukaupungit, joissa matalien kivitalojen yli kurkottavat goottilaiset kirkot.

Kaduilla ei soi Mosambikin humppa, marrabenta, eikä nuorten miesten kaljoittelumusiikki pandza, joita Maputossa kuulit, ei edes apartheidin lakkauttamisen soundtrackina reilut pari vuosikymmentä soinut kevytmielinen kwaito.

 

Lehmiä ja metroasemia

Kaupunki on hiljainen kuin syntymäkaupunkisi Joensuu, vaikka suurehkon yliopiston ansiosta molemmissa on toki kulttuurielämää kokoaan enemmän. Taloudellista valtaa kaupungeissa pitävät valkoiset rikkaat heteromiehet, kuten aikoinaan siirtomaajärjestelmässä.

Siitä merkkinä eräät kaupalliset tilat Joensuussa muistuttavat metroasemia ilman metroa.

Grahamstownissa maaseudun läheisyyttä ei samalla tavoin peitellä. Jo bussin ikkunasta näin ensimmäiset, ilmeisesti townshipistä karanneet lehmät. Seuraavana päivänä jouduin tunkeutumaan viiden sarvipään muodostaman katusulun lävitse.

 

 Kirjeitä kotiin

Maputossa viimeisenä päivänä kahlasin trooppisen sateen valtaamilla kaduilla ja sain ikävän nuhan, jonka paranemista tuskin edistää Itä-Kapin syksyn kolea, sateinen ja tuulinen sää.

Muuten kaikki on hyvin ja pidän musiikkilaitoksen kollegoista. Kaipa siksi epäonnistuin yrityksessäni mukailla kolonialismin aikaisten kaivosmiesmuusikoiden sinisävyisiä kappaleita.

Ne olivat monesti kuin paikallisyhteisöä ikävöivien miesten kitaralla säestettyjä kirjeitä kotiin Johannesburgin vankilamaisista asuntoloista. Kotoväki kuuli kirjeet useimmiten radiosta.

Kirjoittaja tutkii Mosambikin kantaa ottavaa populaarimusiikkia, tällä hetkellä Rhodes-yliopiston vieraana Grahamstownissa.


JANNE RANTALA 24.4.2014