Viime kuussa Mosambikin blogeillani oli 1555 lukijaa, mikäli
hakukoneyhtiön tilastoihin on luottamista. Se on toistamiseen uusi
ennätys, vaikka en tiedä onko se kuinka paljon noin niin kuin
blogi-mittakaavassa, ja seassa lienee myös kaikenlaisia robotteja.
Avasinkin sitten lyhytviestitilin,
jota en tosin ole vielä kauheasti käyttänyt. Mitä tulee valokuvaukseen
niin en jaksa läheskään aina kuvittaa näitä kirjeitä, vaikka tykkäänkin
kovasti valokuvista ja kuvaamisesta. Elämme tosin niin
visualisoituneessa maailmassa, että kuvittamaton blogi-kirje lienee
kyllä lähes rikos. Naisasianainen Lucina Hagman ei ollut
aikuiseksi vartuttuaankaan vielä nähnyt kuin ne muutamat kuvat, joita on
Kälviän kirkossa, samat joita itsekin teini-ikäisenä koulukirkossa
ihmettelin. No se oli tosin 1800-luvun puolella ja nyt elämme toisia
aikoja, jotka joidenkin suomalaisten toimittajien mukaan ovat erityisen
messeviä, mutta sitä sopii kyllä epäillä. Sain postissa Olli Tammilehdon kirjan Kylmä suihku, joka kertoo nopean yhteiskunnallisen muutoksen välttämättömyydestä, jotta voisimme ihmiskuntana edes hidastaa ilmastonmuutosta. Samana aamuna vedenlämmitin lakkasi toimimasta ja olin joutunut ottamaan kylmän suihkun.
Mosambikin yhteiskuntaa ruohonjuuritasolta käsittelevä etnografinen uutisblogi, Janne Rantala
Blogin nimi viittaa Benedict Andersonin metaforaan, jonka mukaan kansakunnat uneksivat itsensä sekä mosambikilaisen kirjailijan Mia Couton romaaniin Terra Sonâmbula (Unissakävelijämaa). Unissakävelijämaan uneksinta jatkuu yhä ja kuten olettaa sopii välillä kovin rauhattomana, kiistoissa, seremonioissa, kaduilla, keskusteluissa, musiikissa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttisi tähän, kommentointi ei vaadi rekisteröintiä. Kiitän jo etukäteen. Ystävällisesti, Janne