Blogin nimi viittaa Benedict Andersonin metaforaan, jonka mukaan kansakunnat uneksivat itsensä sekä mosambikilaisen kirjailijan Mia Couton romaaniin Terra Sonâmbula (Unissakävelijämaa). Unissakävelijämaan uneksinta jatkuu yhä ja kuten olettaa sopii välillä kovin rauhattomana, kiistoissa, seremonioissa, kaduilla, keskusteluissa, musiikissa...

maanantai 1. huhtikuuta 2013

"Kotikadun mölyjä"


Kirjoitin aiemmin Coisas da Vida-sarjasta. Toinen samalta kanavalta tuleva ja osittain saman tekijäjoukon tekemä kiinnostava sarja on hankalasti suomennettavalta nimeltään ”Macas do Bairro". Slangi-ilmaisu ”macas” merkitsee kirjaimellisesti hämmennystä, mutta normaalisti sillä tarkoitetaan riitaa, hankaluuksia ja epäjärjestystä, jopa tappelua. Bairro taas merkitsee tässä tavallisten ihmisten asuma-aluetta, jossa ei ole ihan kaikkia ylellisyyksiä, hisseistä puhumattakaan. Sarjan joka jaksossa on sama idea: johtaja Rastan luona istutaan bhandlassa, käräjäringissä, jonka tarkoituksena on naapurien kesken ratkaista asukkaiden keskinäisiä ongelmia ennen kuin ne vaativat keskusvallan väliintuloa. Sarjan päähenkilö ei vastaa vakiintunutta käsitystä kaupunginosapäälliköstä, sillä hänen lempinimensä syynä ovat militantit maastonväriset vaatteet ja pitkät puoliselkään asti ulottuvat dreadlocksit.

Ohjelma kertoo Mosambikissa oikeastikin käytössä olevasta instituutiosta, jonka ansiosta perifeerisillä alueillakin asuvat voivat saada oikeutta ilman suuria oikeudenkäyntikustannuksia. Muutama viikko sitten tulleessa jaksossa nuori pariskunta, työttömiä arvattavasti molemmat, päättää kovasti riideltyään mennä pyytämään apua johtaja Rastalta. Pariskunnan riidat ovat karanneet käsistä: naisella on jo musta silmä ja molemmilla surkeat vaatteet. Siellä istuu kirjava joukko paikallisen ”kotikadun” väkeä: poliisi, huonosti portugalia osaava katumyyjänainen, kansanparantaja, lääkäri ja pariskunnan tilanteesta inspiroituva runoilijasielu. Jokainen puhuu vuorollaan oman elämänkokemuksensa opettamana. Piipahtaapa paikalla myös niukkoihin farkkusortseihin pukeutunut prostoitu, joka jälleen kerran kertoo olevansa liian kiireinen että ehtisi auttaa ongelmanratkaisussa. Kuten joka jaksossa, kansanparantaja vajoaa transsiin muiden säestäessä ja laulaessa ja sen jälkeen välittää henkien näkemyksen. Sitä ei kuitenkaan tällä kertaa voida noteerata. Koko ohjelman kestävän pohdinnan jälkeen päädytään siihen, että pariskunnan tilanne on täysin toivoton ja että heidän tulisi erota. ”Tämä ei ole yhteiskunnallista, tämä on teidän henkilökohtainen ongelmanne”, päättää johtaja Rasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja jätä kommenttisi tähän, kommentointi ei vaadi rekisteröintiä. Kiitän jo etukäteen. Ystävällisesti, Janne