Homoelokuvaa Maputossa (Karjalainen)

Pride-viikon kunniaksi tänään julkaistu sanomalehti Karjalaisen kolumnini...

Afrikka tunnetaan jyrkästä homofobiastaan, mutta ainakin Mosambik on toista maata kuin homovainoistaan tunnettu Uganda tai Kenia. Se on myös selvästi suvaitsevampi kuin kylläkin saman sukupuoliset avioliitot ensimmäisenä maailmassa laillistanut Etelä-Afrikka, jota sateenkaariyhteisön vastainen väkivalta kuitenkin vaivaa. Silti trans- ja homofobian vastaisesta aktivismista kertova elokuva ”Queen of Irland” tulee täälläkin tarpeeseen, sillä ranskalais-mosambikilaisen kulttuurikeskuksen elokuvasali Maputossa on tupaten täynnä.

Salin parhaalta paikalta ihailen saliin saapuvia hienoja korkokenkänaisia kuten tavallisestikin, kuin myös käsikädessä saapuvia pystytukkaisia nuoria miehiä ja monin eri tavoin pukeutuneita naisia, jotka laventavat maan sukupuolirooleja.

Conor Houganin ohjaama elokuva kertoo Drag Queen -artistista ja homoaktivistista, Pantista, oikealta nimeltään Rory O'Neill. Se kertoo myös Irlannin ihmeellisestä lähihistoriasta, jossa yksi Euroopan umpikonservatiisimmista kolkista muuttui Pantin ja muiden aktivistien ansiosta muutamassa vuosikymmenessä maaksi, jossa tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin perustuslakia muuttavassa kansanäänestyksessä.

Irlannissa homoseksuaalisuus laillistettiin vasta vuonna 1994 ja sen jälkeenkin seksuaalivähemmistöjen vastainen väkivalta jatkui pitkään. Kansanäänestyksen 2015 jälkeen väkivalta ja homofobinen propaganda loppuivat kuin seinään.

Elokuvassa Panti päätyy homoklubien viihdyttäjästä korkokenkineen, pikkutuhmine vitseineen ja peruukkeineen suurten teatterien lavoille ja television keskusteluohjelmiin. Hän ottaa tavoitteekseen muuttaa heterojen asenteita myös arkipersoonanaan ovelta ovella käynnein. Kansanäänestyksen myötä marginalisoidusta pikkukylän pojasta tulee juhlittu kansallissankari, jota poliitikot tasavallan presidenttiä myöten ylistävät ja jonka kanssa he mielellään asettuvat valokuvattavaksi. Elokuva loppuu onnellisesti kansanjuhlaan, jossa olisin totisesti itsekin halunnut olla mukana.

Maputolaisyleisön taputtaessa seisaaltaan, saapuu elokuvan päähenkilö farkkuihin sonnustautuneena lavalle tulkin ja juontajan kera. Malttamattomat palaavat takaisin paikoilleen.

Yleisö ei väsy esittämään kysymyksiä. O'Neilliltä halutaan avaimet nopeaan yhteiskunnalliseen muutokseen. Hän kertoo, että kaapista tuleminen on paras tapa poistaa ennakkoluuloja, koska maasta riippumatta noin kuusi prosenttia väestöstä tuntee vetoa omaan sukupuoleensa. Kansanäänestyksen järjestämistä Irlannin tapaan hän ei muille maille suosittelisi, sillä ei-äänten voitto voisi viivyttää tasavertaisen avioliittolain toteutumista kymmeniä vuosia.

Janne Rantala on antropologi ja vapaa kirjoittaja, joka väittelee piakkoin Itä-Suomen yliopistossa janne.juhana[ad]gmail.com .