Työvoima tai henki

Huom: Tätä on päivitetty 27.8. erityisesti uhriluvun suhteen.

Marikanan Kaivostyöläiset vaativat 10.8. alkaen hiukkasen paksumpaa siivua tietoyhteiskunnan rikkaudesta, jolloin poliisi hajotti kaivoksen läheisyyteen kokoontuneet lakkolaiset tuliasein. Tulos: 44 kuollutta ja ainakin 74 loukkaantunutta.

Kuvat tämän päivän @Verdade-viikkolehdessä masentavat: kone- ja automaattipistoolein varustautuneita poliiseita vilisee ruumiskasan keskellä kuin taistelu – tai pikemminkin teurastustantereella konsanaan. Kuvat liittyvät siihen, että perjantaina elokuun 10. päivä 3000 Marikanan kaivostyöläistä meni lakkoon naapurimaa Etelä-Afrikan puolella vaatiakseen palkkansa (n. 400 e/kk) kolminkertaistamista. Kaivosyhtiö Lonmin ignoroi vaatimuksen pitäen lakkoa laittomana, ja uhkasi potkuilla, jos lakkolaiset eivät pian palaa töihin. Elokuun 11. ja 16. päivinä tuli sitten ruumiita, kaksi poliisiakin, mutta toki pääasiassa nikkeliluoteihin kuolleita kaivostyöläisiä. Maan lehdet tietävät kertoa, että yksikään uhreista ei, yllättävää kyllä, ollut mosambikilainen.    

Etelä-Afrikassa tuotetaan valtaosa maailman tietotekniikassa tarvittavasta platinasta ja Lonmin -yhtiö on yksi suurimmista. Onko siis ihme, että kovalevyjen pyörimisen ja tuottavan niin sanotun älytyön pohjimmiltaan mahdollistavat mainarit vaativat pientä kompensaatiota. Lakkojen ja protestien väkivaltainen tukahduttaminen eteläisessä Afrikassa ei rajoitu platinaan vaan koskee kaikenlaista strategisten luonnonvarojen hyödyntämistä. On lisäksi huomautettava, että työ on terveydelle vaarallista, raskasta, sosiaalisesti eristävää ja useimmissa tapauksissa vailla minkäänlaista sosiaaliturvaa esimerkiksi hyvin todennäköisen sairaustapauksen varalle.

Muista luonnoresurssikonflikteista mainitsen viime tammikuussa Mosambikin puolella kaivoksen johdosta kotinsa menettäneiden kyläläisten tempauksen. He pysäyttivät brasilialaisjätti Valen hiilikuljetukset Teten maakunnasta Pohjois-Mosambikin satamiin ja vaativat Valen antamien lupausten ja kompensaatioiden lunastamista. Heidät vaiennettiin brutaalisti.

Väkisinkin tulee mieleen, että erilaisista perustuslaeista ja vapauden ihanteista huolimatta perussääntönä on, että resurssien hyödyntämistä ja taukoamatonta virtaa muille mantereille ei saa pysäyttää ja että etelän työläisillä ei ole oikeutta edes elää, jos he eivät tee työtään mukisematta. Satavuotista taivaltaan juhlivalla ANC:llä, Etelä-Afrikan nykyisellä valtapuolueella, riittää työtä osoittaa, että näin ei ole ja että aivan kaikilla ihmisillä on oikeus ihmisarvoiseen elämään ihonväristä, tulotasosta, kaivosyhtiöiden osakkeiden omistuksesta ynnä muista seikoista riippumatta. Sehän oli täkäläisten "kansakunnan isien", jotka osittain edelleen ovat vallassa, julki lausuma päämäärä taistelussa apartheidia ja kolonialismia vastaan. Makaaberiuden uhallakin: A luta continua! (taistelu jatkukoon!) 

P.S. Eteläisessä Afrikassa on viitattu viime aikoina ja erityisesti nyt tämän tapauksen yhteydessä taloudelliseen apartheidiin, mikä tarkoittaa sitä että eri ihmisryhmillä on aivan eri oikeudet, aivan kuten apartheidin aikana, vaikka sorto ei enää ainakaan kokonaan perustuisikaan ihonväriin.