Tarkoittaako post-sosialistinen yhteiskunta sitä, että parhaiten tienaavat tuovat työpaikalle oman vedenkeittimen ja loput lämmittävät teeveden mikrossa.
Tutkimusinstituuttimme sosiaalitilassa, joka on etenkin sinikaulustyöläisten käytössä, ei ole enää vedenkeitintä vaan työläiset keittävät teensä yksitellen mikroaaltouunissa samalla kansankielellä (shanganaksi) keskustellen. Joku voi halutessaan laskea mitä tämä maksaa menetettynä työaikana, jos esimerkiksi seitsemän työläistä pitää teehetkensä samanaikaisesti. Puhumattakaan sosiaalisista kustannuksista. Liekö kyseessä sattuma vai onko kyse yhteiskunnallisesta muutoksesta kertovasta "hiljaisesta signaalista"?
Varsinaisista työläisistä poiketen on monilla valkokaulustyöläisillä kuten tutkijoilla sen sijaan oma vedenkeittimensä ja vain hallintotiloissa on yhteinen vedenkeitin. Joku spesialisti onkin saattanut laskea uusliberalistisessa hengessä, että minimipalkkaa nauttivien työläisten työajalla ei ole niin väliä.
Tässä trans-nationaalisten voimakeskittymien ajassa on näemmä valtiososialismista ja kapitalismista otettu niiden huonot puolet. Kehitystä johtaa Kiina, mutta yhtälailla myös EU:ssa ja Mosambikin donor-vetoisessa taloudessa on ylin valta ei-demokraattisesti valituilla virkamiehillä – kuten valtiososialismissa. Tällainen autoritaarisuus yhdistyy kapitalistiseen oman edun tavoitteluun makro- ja mikrotasolla, jossa esimerkiksi joka toisella valkokaulustyöläisellä on oma vedenkeitin sen sijaan, että ostettaisiin yksi tai kaksi yhteistä, joita sinikaulustyöläinenkin voisi käyttää (lähes puolet hänen kuukausipalkastaan menisi yhteen vedenkeittimeen!).
Kaikki maailman työläiset yhtykää, kauluksenväristä riippumatta, ja
hankkikaa yhteinen vedenkeitin! Siltä varalta ettei se päätyisi ennen
pitkää hallintotiloihin, kirjoittajaa siihen kissan kokoisin kirjaimin:
"työläisille – para operários".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttisi tähän, kommentointi ei vaadi rekisteröintiä. Kiitän jo etukäteen. Ystävällisesti, Janne