Lukisivat kirjoja!

Maputon talvi on ohi. Kylmä aika olisi kai ollut kaikkein helpoin aika aloittaa kenttätyö trooppisessa Cabo Delgadossa, mutta tiederahoituksesta päättävät instituutiot päättivät toisin. Nyt on sellainen tunne, että pian Maputon jaksoni päättyy ja jo pääsen kenttätyöhön Cabo Delgadon rannikolle, siksihän tänne alkuaan tulin. Siispä mielessäni hyvästelen jo rakkaaksi tullut kaupunkia ja Eduardo Mondlanen yliopiston pääkampusta. Muistan, että koskaan ei ole oikeasti niin kiire, etteikö ehtisi pysähtyä tervehtimään puutarhakampuksen lumoavia puita ja kuulemaan keväistä linnunlaulua. Vähän väliä pysähtyessäni huomaan kyllä opiskelijoiden kummeksuvat katseet, mutta en välitä, enhän ole täältä.

Mutta asiaan: onneksi jo lämpenee, sillä Maputon talvi yllätti minut kylmyydellään. Enpä edes tiedä olisinko selvinnyt siitä ilman Swazi-maasta löytynyttä villapaitaa. Olen aiemmin ihmetellyt, että miksi aivan tavallinen influenssa tappaa maailmanlaajuisesti kuin malaria tai AIDS, mutta kolmen sitkeän flunssan jälkeen en enää ihmettele. Mosambikilainen ystäväni selitti, että lämpötilan muuttuessa myös virus muuttuu ja näin ollen on mahdollista saada ”sama” influenssa monta kertaa yhden vuoden aikana. Näin minulle taisi käydä. Antibiootteja saa apteekista kyllä ilman reseptiä, mutta jos mahakaan ei oikein pelaa kunnolla niin ei sekään vaihtoehto juuri houkuttele. Kuka sitä paitsi haluaa nauttia kolme antibioottikuuria puolessa vuodessa.

Suomalainen ystäväni muuten kysyi tannoin skaipatessamme, että olenko oppinut mitään Mosambikissa. En ollut tullut ajatelleeksi tätä lainkaan, enkä siksi osannut vastata mitään. Myöhemmin mietin, että olen toki oppinut aivan valtavasti tiedollisesti, koska olen lukenut ja tehnyt kaiken aikaa tutkimusta, opetellut valokuvausta, portugalia ja Cabo Delgadon rannikolla puhuttua bantu-kieltä (ki)mwania sekä keskustellut ihmisten kanssa, joilla on aivan erilaisia elämänkokemuksia kuin itselläni. Mutta tätä hän tuskin tarkoitti. Hän tarkoitti varmastikin, että olenko oppinut jotain ihmisenä, johon on jo paljon vaikeampi vastata. Yleisesti ottaen uskon, että matkat eivät mitenkään pääsääntöisesti opeta, ainakaan meitä hyvinvoivan pohjoisen asukkaita. Tahtomatta mitenkään kuulostaa kellariroukulta väitän. että vaikka monet matkustelevat paljon, etsivät itseään ja haluavat nähdä joka kulman taakse, he näyttävät pysyvän aivan yhtä tietämättömänä ja lapsellisena kuin ennen matkojaan. Lukisivat kirjoja, ajattelen joskus.