Nyt kun suomalaiset ovat valitsemassa sitä, että onko heidän seuraava presidenttinsä rekisteröidyssä parisuhteessa elävä kansainvälinen neuvottelijatyyppi vai tätä oikeistolaisempi ex-työväen presidentti, on aika muistella Mosambikin presidentin autosaattuetta viime joulukuussa Maputon keskustassa.
(Valitan kuvituksen puutetta, joka johtuu Mosambikin valokuvaussäädöksistä.)
Varhaisena aamuna pankkiautomaattijonossa Avenida Julio Nyererellä alkoi kuulua hälytysajoneuvojen ulvontaa. Ihmiset käänsivät katseensa katua kohti, johon oli äkkiä ilmestynyt lukuisia liikennepoliiseja ja joka oli tyhjentynyt muusta liikenteestä. Ääntä seurasi ryhmä moottoripyöräpoliiseja, joiden perässä kiisi joukkojenkuljetusautoja ja muutama panssaroitu musta henkilöauto. Henkilöautojen perässä tuli ainakin pari lava-autollista sotilaita konepistoolit tanassa sekä ambulanssi hätätilanteita varten. Pitkän saattueen vauhti oli varsin kova, sillä kulkureitti oli arvattavasti tyhjennetty muusta liikenteestä kilometrien matkalta.
Arvelin ensin, että kyse on jostakin
poikkeustilanteesta, mutta sainkin kuulla että presidentti liikkuu aina tällaisissa
saattueissa. Kyse oli kai hänen joka-aamuisesta siirtymisestään
palatsilta virka-asuntoon. Saattueen mentyä kaikki kadulla olijat naureskelivat, jopa poliisit. Johtuuko se siitä, että mosambikilaiset ovat kuin yhtä perhettä, presidentti mukaan lukien, kuten kollega laitoksella sanoi? Vai oliko näennäisesti identtisten naureskelujen taustalla monia eri syitä?
Nykyisen presidentin turvajärjestelyt Suomessa ovat aivan toista maata. Mosambikilaiset eivät meinaa uskoa korviaan, kun kerron, että häneen saattaa törmätä uimahallissa, kirjakaupassa, festivaaleilla tai jopa vatsatanssikurssilla Kalliossa. Turvamiehet erottaa vain ryhdikkyydestä ja siitä, että he sivusilmällään tarkkailevat väkijoukkoa. Muuten, ja jos ei sattuisi tietämään, saattaisi presidenttiä turvamiehineen luulla aivan tavallisiksi kansalaisiksi.
Mikä siis on täkäläisten turvajärjestelyjen taustalla, kun Mosambik nyt kuitenkin on varsin vakaa ja turvallinen maa? Arvelen, että kyse on eräänlaisesta vallan performanssista. Kansalaiset näkevät, että heidän soturipresidenttinsä ei ehdi odottelemaan liikennevaloissa työskennellessään taukoamatta maansa eteen. Samalla vahvistuu kertomus itsenäisestä maasta, jota johtavat vielä 1970-luvulla ihonvärinsä vuoksi syrjityt vapaustaistelijat.
Moisiin saattueisiin tarvitsee tuskin Helsingissä vastaisuudessakaan tottua, olipa Suomen tuleva presidentti mittaviin turvajärjestelyihin pohjoisemmassa Afrikassa tottunut "vihreä" homopresidentti, jota itse äänestin, tai kansallisempi kokoomuslainen heteropresidentti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttisi tähän, kommentointi ei vaadi rekisteröintiä. Kiitän jo etukäteen. Ystävällisesti, Janne