Kaupunki räppäreitten korvin (Karjalainen)

Kolmas osa Maputo äänimaisemista kertovaa trilogiaani sanomalehti Karjalaisen kolumnisarjassa "Kirjeitä Mosambikista".

Edellinen, kotikatuni äänistä kertova kirjeeni sai nimensä räppäri Blown kappaleesta Cidade ambulante (Liikkuva kaupunki). Se kertoo kaupungista, joka on täynnä levottomuutta. Kirkonkelloja muistuttavan kitarasämplen säestyksellä Blow toivottaa juhlallisesti tervetulleeksi lepakoitten kaupunkiin. Kaupunkiin, joka ei nuku.

Kuhisevalla torilla on sanoituksen mukaan levottomille kaupungeille tyypillistä toimintaa, jossa mitä tahansa tehdään hengissä pysymiseksi. Tytöt myyvät ”tavaraa” ja poliisit polttavat pilveä. Elämä on vaikeaa eikä ole töitä, mutta Blow varoittaa väärän tien valitsemisesta, sillä laiton liiketoiminta voi johtaa ammutuksi tulemiseen tai kaltereitten taakse joutumiseen. Viimeisen sanan saa räppärin syytöksiin vastaava pikkurikollinen. Hän puolustelee, että siitä lähtien kun presidentti Guebuza varasti kaiken, vain varastamalla ja tappamalla selviää hengissä. Kappaleen loppuessa kitarasämple jää surullisena ja hieman epävireisenä soimaan yksinään.

Horrorcoressa räppäämistä säestää kauhuelokuvamusiikin kaltainen tausta. Räppäri Olho Vivon kappaleessa kaupunkikävelystä se yhdistyy synkän yhteiskunnallisen todellisuuden kuvaukseen. Hän kohtaa kävelyllään maalta muuttaneita ”liikkuvia ostoskeskuksia”, jotka taivaltavat tuotteineen pitkiä matkoja sekä toisaalta turhia julkkiksia, joita mainostetaan ja jotka tekevät rahakkaita sopimuksia teleoperaattorien kanssa.

El Puton kappaleessa kerrotaan epätoivoisen nopean pianosämplen rytmissä, että ammuskeluista on jo tullut arkea. Jotkut haluavat helppoa elämää ja ovat olevinaan Maputon kuninkaita. Jos on rahaa, elää mulatin elämää, millä tarkoitetaan koko viikonlopun yli kestävää navigoimista bileestä toiseen. Ilman rahaa elämä on sen sijaan vaikeaa: pojat myyvät persettä ja tytöt kävelevät käytännössä alastomina. Entisellä Lourenço Marquezilla ei ole helppoa. Kaupunki, jossa paholainen hallitsee ja tuomitsee viattomia ja jossa poika ottaa isältään hengen edes pukematta hanskoja. Paholainen kävelee vapaana, varsinkin kuun noustua. Kuvaus on kuin suoraan Ilmestyskirjasta.

Räppäri 674 maalailee edellisiä aurinkoisemmassa kappaleessaan, että Maputo on akaasiapuiden kaupunki, toki myös hyttysten jotka hyttysverkon ulkopuolella tartuttavat malariaa. Svengaavan jazzin tahdissa hän julistaa heräävänsä linnunlauluun, lukevansa lehden ja juovansa kahvin. Artistin kuvaama aamuhetki on piinallisten työmatkojen Maputossa harvojen etuoikeus. Tarttuvassa RNB-kertosäkeessä naisääni laulaa: olen kaduilta, elän kaduilla, huvittelen kaduilla, kävelen kaduilla. Lopuksi 674 kertoo kävelevänsä uskon voimalla ja toivottaa paholaisen tervemenneeksi Maputosta.

Janne Rantala on Itä-Suomen kulttuuritieteiden tohtoriopiskelija ja vapaa toimittaja janne.juhana@gmail.com .