Kehitysmaajournalismin kritiikkiä

Päivitys 18.4.: Uudempi esseeni samasta aiheesta Journalisti-lehdessä:

 http://unissakavelijamaasta.blogspot.com/2013/04/journalisti-52013-journalismia.html 

Tulet pian huomaamaan, että kehitysmaajuttu on hankeraportin veli. Vai annettaisiinko kolmannen maailman ihmisten käyttää omaa ääntä omissa asioissaan.

Pyydän kehitysyhteistyöstä ja alan journalismista kiinnostuneita kommentoimaan tämänkertaisia ajatuksiani. Tämän blogin yhtenä kunnianhimoisena päämääränä on nimittäin luoda erilaista kehitysmaajournalismia, sillä kehitysmaajournalismille on tähän asti ollut ominaista:

1. yksinomaisen myönteinen suhtautuminen kehitysapuun
2. positiiviset esimerkit kehitysmaiden kansalaisista kehitysyhteistyön kohteina
3. kyseisille maille ominaisten sosiaalisten ongelmien kuvaaminen ylhäältä päin
4. elämänilon ja toivon suitsuttaminen niin sanotuissa kulttuurijutuissa.

Lapsetkin pääsivät kouluun

Tyypillinen kehitysmaajournalismin hahmo on reilun kaupan käsityöläinen tai pienviljelijä, joka oletettavasti hyötyy jostain kehitysprojektista. Tältä sitten kysytään, että onko kaivosta ollut iloa eikä haastateltavalle ole oikein muuta mahdollisuutta kuin hymyillä iloisesti kaivon edessä ja kertoa, että vedenhakumatka lyheni ja elämänlaatu koheni. Lapset pääsivät kouluun. Tälle sitten annetaan luultavasti vaivan palkaksi lantti tai pala saippuaa tai tupakka. Kehitysmaajournalismi antaa vääristyneen kuvan kehitysmaiden yhteiskunnasta ja niiden kansalaisten eletystä elämästä.

Inhacan kalastajia ei haluta riskeerata rahan takia.

Lukijalle ei haluta antaa mahdollisuutta tietää, että suurin osa kehitysmaiden kansalaisista ei ole millään lailla kehitysyhteistyön kohteina vaan monet ovat esimerkiksi taistelijoita, selviytyjiä, oman elämänsä herroja tai kiinnostavia keskustelukumppaneita.

Elämäniloa

Toinen juttutyyppi ovat iloiset kulttuuriuutiset jostain "etnistä maailmanmusiikkia" soittavasta bändistä, joka on päässyt Maailma kylässä -festivaaleille esimerkiksi kehitysyhteistyörahoilla. Kerrottakoon, että en ole kuullut kertaakaan vuoden Mosambikin oleskeluni aikana käsitteitä "etninen"- tai "maailman"musiikki, vaikka maa on väärällään bändeistä, musiikki- ja tanssityyleistä, musiikkivideoista ja tanssia, musiikkia ja estradipukeutumista yhdistävistä kulttuuriryhmistä. Kulttuurista olisi totisesti syvällisempääkin kerrottavaa kuin mitä suuri yleisö saa koskaan tietää.

Lohduttomia näkymiä

Vielä yksi kehitysmaajournalismin tyypillinen tyylilaji on lohduttomuus, erityisesti valtalehdistön puolella. Tästä kirjoittamastani juttuparista tuli jälkikäteen  mieleen, että tulikohan jutuista tyypillisen pessimistisiä, kun poliisi pitää niissä kansalaisia käteisautomaatteina ja hyvää tarkoittavat lait eivät mitä luultavimmin toimi. Pyydän kommentteja joko tänne tai Kansanuutisten sivuille:

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/2885101/mosambik-kieltamassa-kansanedustajilta-valtionyhtioiden-hallituspaikat

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/2885099/mosambikin-poliisille-kadullakulkija-on-%E2%80%9Dkateisautomaatti%E2%80%9D

Ei puheenvuoroja afrikkalaisille

Vielä yksi linkki vanhempaan juttuuni. Pyydän lukijoilta, mikseipä myös alan toimittajilta, kommenttia siihen, että miksiköhän "Pitäkää Lumppunne" -juttua ei huolittu yhteenkään kehitysmaita tavallisesti käsittelevään lehteen?     

http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2010/numero-10/pitakaa-lumppunne

Taaskaan ei haluttu päästää afrikkalaista ääneen omassa asiassaan. Eikö kuitenkin olisi esimerkiksi kiinnostavaa kuulla miksi täkäläinen yhteiskuntatieteilijä João Mosca kärjisti analyyttisessä kirjoituksessaan, että kehitysapu on rikkaiden maiden köyhien tukea köyhien maiden eliitille.

Olisikohan alan lehdillä aihetta avoimempaan julkaisupolitiikkaan? Vai halutaanko kehitysyhteistyökritiikki jättää perussuomalaisille ja tyydymmekö me kolmannessa maailmassa työskentelevät hymistelemään sille mitä projektiraportin "tulokset ja tuotokset" -kohtaan tulee kirjoittaa? Ei hyvä, minusta...

P.S. Huom. 7.1.: Voisiko joku jutun Facebook -linkittäjistä kirjoittaa muutaman rivin tänne kommentteihin tai edes minulle spostitse janne.juhana [miukumauku] gmail.com niin saisi kirjoittajakin tietää, mitä tästä ajatellaan.