Blogin nimi viittaa Benedict Andersonin metaforaan, jonka mukaan kansakunnat uneksivat itsensä sekä mosambikilaisen kirjailijan Mia Couton romaaniin Terra Sonâmbula (Unissakävelijämaa). Unissakävelijämaan uneksinta jatkuu yhä ja kuten olettaa sopii välillä kovin rauhattomana, kiistoissa, seremonioissa, kaduilla, keskusteluissa, musiikissa...

torstai 3. marraskuuta 2011

Ankkoihin voi samaistua monesta syystä

Ensiksi haluan varoittaa siitä, että tämän kirjeen tarkoituksena ei ole vahingoittaa sen kummemmin suomenruotsalaisia, mosambikilaisia kuin Mosambikin presidenttiä Armando Guebuzaakaan. Tämä epäilemättä karsii jo aika montaa lukijaa, jotka mieluummin seuraavat toisenlaisia foorumeita (huom. tätä kirjettä ei toistaiseksi julkaista portugaliksi). 

Suomenruotsalaisilla ja mosambikilaisilla ei tuntuisi olevan ensi ajattelemalta kovinkaan paljoa yhteistä. Juuri tästä syystä rakas puolisoni, joka kuuluu toiseen näistä ryhmistä, ehdottomasti kielsi että kirjoittaisin tästä aiheesta. Ankoissa kyse on Mosambikissa varsin tunnetusta vitsistä, jonka hauskuus perustuu maan kansalaisten katkeruuteen presidentti Armando Guebuzan ja muiden huippupoliitikkojen äveriäisyyttä kohtaan samalla, kun suurin osa kansasta on edelleen hyvin köyhää. En tiedä onko se aivan totta, mutta presidentistä kerrotaan, että hän olisi jopa maan rikkain mies.

Tämä vesilintu ei ole Mosambikin ankkoja vaan Fiskarsista.
Guebuza paljasti taannoin vaurautensa syyn Mosambikin medialle. Hän kertoi rikastuneensa myymällä ankkoja. Aluksi kansalaiset olivat tyrmistyneitä, koska on vaikea kuvitella kenenkään rikastuvan myymällä jotain niinkin edullista. Sitten joku neropatti keksi, että on todella mahdollista rikastua tällä tavalla, jos vain myy tarpeeksi monta ankkaa. Katelaskelmien perusteella tämä päätyi siihen, että olisi tarpeen myydä jopa 23 miljoonaa ankkaa. Mosambikin varsin tehokkaassa vaihtoehtomediassa, joka on nykyaikaisin teknisin apuvälinein tehostettu ns. puskaradio tämä juttu levisi kulovalkean tavoin. Jutun juju on siinä, että koska maan väkiluku on juuri 23 miljoonaa, tajusivat kaikki mosambikilaiset välittömästi: ”Me olemme niitä ankkoja.”

Ankkoja aivan eri syistä

Entäpä suomenruotsalaiset? Kun kerroin mosambikilaiselle ystävälleni, että nämä puhuvat usein yhteisöstään pienehkönä ankkalammikkona, jossa kaikki tuntevat toisensa (ja josta ei joidenkin mukaan pääse pois), hän hörähti hersyvään nauruun: ”Siinä mielessä me mosambikilaiset muistutamme suomenruotsalaisia että me molemmat samaistumme ankkoihin!” Ajattelin myöhemmin, että ankkavertausta käytetään täysin päinvastaisista syistä. Suomenruotsalaiset puhuvat ankkalammikosta ilmaistaakseen sitä, että heitä on verrattain vähän, vain noin 300 000. Mosambikilaiset taas vitsailevat olevansa ankkoja, koska heitä on paljon.

Tämä tosiaan on melko pinnallista. Mutta on ehkä valaisevaa verrata näitä kahta ryhmää vielä vähän. Suomenruotsalaiset ovat perinteinen Suomen suurin yli viiden prosentin kielivähemmistö, joka voi käydä kouluaan omalla kielellään ja joka saa terveyspalvelunsa äidinkielellään (joskin vaihtelevasti). Ruotsi on Suomessa niin sanottu toinen kotimainen, virallinen kieli. Mosambikissa tällainen voisi olla haastavaa järjestää, koska maa koostuu lukuisista etnisistä ja kieliryhmistä, joista suurinkaan ei ole väkilukuun nähden edes niin suuri ryhmä kuin suomenruotsalaiset. Mosambikilaiset käyvät koulunsa portugaliksi, jota äidinkielenään puhuu hyvin harva ja saavat terveyspalveluja omalla kielellään vain jos terveydenhoitaja sattuu sitä osaamaan. Suomenruotsalaiset kokevat usein, että heidän kielensä on Suomessa uhattuna. Mosambikilaiset puolestaan eivät ehkä osaa edes unelmoida, että he voisivat käydä koulua, saada palvelua ja lukea lehtiä omalla kielellään, joista pienimpiä puhuu vain muutama kymmenen tuhatta mosambikilaista.

Oppia Mosambikista

Voisikin olla vaikeaa järjestää Mosambikin virallisia kielioloja niin edullisesti ja useimpien mielestä kohtuullisen toimivasti kuin Suomessa. Sen sijaan me suomalaiset voisimme oppia jotain Mosambikin epävirallisesta monikielisyydestä, jossa kouluttamattomatkin osaavat yleensä useampaa kieltä – äidinkieltä, isän puhumaa kieltä ja usein myös naapuriryhmän kieltä – kouluja käyneet myös portugalia. Entiset vapaustaistelijat ja pohjoisen asukkaat osaavat naapurikielten lisäksi swahilia, ”Itä-Afrikan englantia”, jota osaa kaikkiaan jopa sata miljoonaa ihmistä. Portugalia, maailman kuudenneksi suurinta kieltä, puhuu puolestaan jo äidinkielenään yli 200 miljoonaa ihmistä. Mosambikissa julkinen elämä toimii, koska juuri mikään ryhmä ei ole kielellinen pussinperä, kuten Suomessa jotkut ruotsinkieliset kunnat ovat. Ne ovat heikosti vuorovaikutuksessa muuhun Suomeen ja muuhun maailmaan. Kaksikieliset kunnat – kuten kotikaupunkini Raasepori – ovat puolestaan pahimmillaan kuin kaksi samalla alueella olevaa yksikielistä yhteisöä, joiden jäsenet lukevat eri lehtiä eivätkä ymmärrä toisiaan. Suomalaislapset pitäisikin laittaa mosambikilaisten ikätovereidensa tavoin vaikka ihan epäviralliseenkin kielikylpyyn. Osin juuri epävirallisen monikielisyyden johdosta jokainen mosambikilainen saa nopeasti tietää uusimman vitsin tai tärkeän uutisen – vaikkei yksikään tiedotusväline sitä julkaisisi. 

2 kommenttia:

  1. Alo camarada, o seu texto sobre os patos, esta muito nice, consigo perceber que Mocambique tem mais semelhancas com a Finlandia do eu imaginava, no final das contas e por algum motivo somos todos patos, aquele abraco e sucessos nas tuas pesquisas. Membir

    VastaaPoista
  2. Caro Membir, obrigado pelo seu commentário. Está metafora sobre patos é amazavel. Em jornal Zambeze teve só titulo "Patos na forja" más este nao tem razao sem conhecer este narrativo o que, eu creio, todos os mocambicanos conhecem. Abraco, Janne / Hyvä Membir, Kiitos kommentista. Tämä ankkametafora tuntuu olevan varsin hyvin tunnettu, sillä esim. radikaalissa Zambeze-lehdessä (jota kuitenkin saa jokaisesta lehtipisteestä, ainakin Maputossa) oli otsikko "Ankat padassa", missä ei ole mitään järkeä, jos ei tunne tätä käsittääkseni kaikkien mosambikilaisten tuntemaa tarinaa. Terveisin, Janne

    VastaaPoista

Ole hyvä ja jätä kommenttisi tähän, kommentointi ei vaadi rekisteröintiä. Kiitän jo etukäteen. Ystävällisesti, Janne