Suomi henkisesti käppyrässä (Sanomalehti Karjalainen)

Julkaistu Karjalaisen kolumnisarjassani "Kirjeitä Mosambikista"...

Suomi on koko neljä vuosikymmentä kestäneen elinikäni ollut jokseenkin sisäänpäin kääntynyt neito, mutta nyt hän vetäytyy yhä käppyräisemmäksi, kuin merituulen pieksämä saaristomänty tai kataja. Tarkoituksenani ei ole tässä käsitellä maamme penseää toimintaa eurokriisissä ja Välimeren pakolaiskriisissä, kehitysapuleikkauksia tai pyrkimyksiä ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksuihin. Minulle ne ovat lähinnä merkkejä siitä, että yhä käperrymme kokoon, vaikka viisaampaa olisi suuntautua aiempaa globaalimmin ottaen esimerkkiä vaikkapa Portugalista. Siellä talouskriisistä haetaan ulospääsyä muiden mantereiden mahdollisuuksia hyödyntämällä.

Opiskeluaikoinani moni epäili antropologian tarvetta työelämässä ja yhteiskunnassa. Antropologia on kansainvälinen yhteiskuntatiede, jossa aineistonkeruu tehdään yleensä kaukana kotoa, minun tapauksessani Mosambikissa. Suomessa kulttuurin tutkijat ovat perinteisesti keskittyneet kalevalaisen runouden kaltaisiin aineistoihin ja suomalaiseen kansankulttuuriin. Niin mittava ja rikas on runoaineistomme, että monet ihmettelevät: miksi ihmeessä pitäisi mennä merta edemmäksi kalaan.

Kaukomailla tutkimisessa on kuitenkin menetelmälliset etunsa ja itseisarvoa. Oma kokemukseni Mosambikista ja sen naapurimaista auttaa ymmärtämään paitsi eteläistä Afrikkaa, myös näkemään omaa yhteiskuntaamme uusin silmin. Olemalla läsnä, lukemalla, elämällä ja keskustelemalla täkäläisten ihmisten kanssa olen oppinut maailmanhistoriasta ja nykyisyydestä, mutta myös kuvittelemaan ja luomaan uutta tulevaisuutta. Toivon, että pystyn siirtämään pienen osan siitä esimerkiksi kirjoitusteni lukijoille. Mosambikissa olen oppinut ymmärtämään syvällisemmin vaikkapa yhtä afrikkalaisen diasporan nerokkaimmista luomuksista eli jazzia, joka näihin päiviin asti on ollut tärkeä osa suomalaistakin kulttuurielämää.

Portugalilaiset ovat heikommasta peruskoulujärjestelmästään huolimatta suomalaisia tietoisempia muusta maailmasta, osin toki siksi että maalla oli siirtomaaimperiumi. Mutta myös kosmopoliittiset maputolaiset tietävät paljon enemmän Euroopasta kuin suomalaiset Afrikasta. Jokaisessa portugalilaissuvussa on Afrikan kävijöitä, Ranskaan siirtomaasotia paenneita tai muilla mantereilla onnensa löytäneitä setiä ja tätejä. Siksi esimerkiksi syyskuun 2010 suurmielenosoitukset Maputossa olivat Portugalissa ykkösuutinen, vaikka Suomessa ne tuskin ylittivät uutiskynnystä. Portugalin yleisradioyhtiöllä on erityiset Afrikan kanavansa erillisine musiikkitarjontoineen ja uutisineen.

Eurokriisi aiheutti Espanjassa nuorison suurtyöttömyyden, mutta Portugalista nuoret lähtivät töihin merten taakse. Mosambikissa portugalilaisyhtiöt toimivat jo ravintolatoiminnasta elintarvike- ja energiasektoriin. Maputon lukuisilla kerrostalotyömailla häärii monesti juuri portugalilainen rakennusyhtiö, kun suomalaisyhtiöt Kone ja Wärtsilä vasta aloittelevat investointejaan.

En tällä suinkaan tarkoita, että Suomen tulisi kurottautua maailmalle etupäässä taloudellisista syistä. Sallimalla ihmiselle luonnollisen monikielisyyden, uteliaisuuden ja kulttuurivaihdon kukoistaa ja esimerkiksi tiedon ja musiikin virrata aiempaa vuolaammin olisi suomalaisten elämä jatkossa kaikilla muillakin tavoin rikkaampaa. Näin Suomi-neito olisi jälleen pelissä mukana.

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston tohtoriopiskelija ja vapaa toimittaja janne.juhana@gmail.com .