Kiinni
historiassa
Mosambikin valtapuolue Frelimo
pitää itseään maansa vapauttajana. Tappio parlamenttivaaleissa
merkitsisi sille likipitäen kolonialismin paluuta.
SIIRTOMAAVALLAT kirjoittivat
yksipuolisesti Afrikan historian. Siksi monet Afrikan valtiot
haluavat yhä pakonomaisesti määritellä historiallisen totuuden.
Vallanpitäjät kontrolloivat historiaa esimerkiksi pimittämällä
arkistolähteitä. Tutkijoita ja toimittajia painostetaan pysymään
virallisella linjalla uhkailemalla ja silkalla väkivallalla.
Mosambikin nykyinen tilanne
osoittaa sen, kuinka myös jälkikoloniaalinen historian vääristely
voi vaarantaa yhteiskuntarauhan.
Mosambik itsenäistyi
Portugalista vuonna 1975. Sen jälkeen vallassa on ollut
vapautusrintamataustainen puolue Frelimo. Sisällissota Frelimon ja
sissiliike Renamon välillä puhkesi vuonna 1976. Se oli
pohjimmiltaan kahden kotimaisen armeijan sotaa siviiliväestöä
vastaan. Jopa miljoona mosambikilaista kuoli nälkään ja
väkivaltaisuuksiin, mutta raakuuksia ei selvitetty eikä
totuuskomissioita Etelä-Afrikan malliin perustettu.
Renamo muuttui vuoden 1992
rauhansopimuksen jälkeen puolueeksi, joka on pysynyt oppositiossa.
KUN FRELIMO JA RENAMO
tarttuivat aseisiin vuonna 2012, uutta konfliktia oli aluksi vaikea
uskoa. Taistelut Keski-Mosambikin syrjäseuduilla ja rynnäköt
oppositiopuolueiden toimistoihin tulkittiin aluksi yksittäisiksi
tapauksiksi. Kaupungeissa oli päällisin puolin rauhallista.
Portugalinkielisen maailman
ulkopuolella konflikti huomattiin kunnolla vasta elokuussa 2014,
jolloin rauhansopimus solmittiin.
Sotilaallinen jännitys ei
kuitenkaan lauennut. Renamo tekee toistuvasti aseellisia iskuja
maanteille ja valtionhallinnon rakennuksiin, kuten poliisiasemille.
Frelimon johtama maan armeija on murhannut ja raiskannut kylien
asukkaita, tuhonnut taloja ja viljavarastoja ainakin Teten läänissä
Keski-Mosambikissa. Tuhannet ihmiset ovat paenneet naapurimaahan
Malawiin.
Vihollisuuksien seurauksena
metical-valuutan arvo on puolittunut, hinnat ovat nousseet ja
yksityiset investoinnit liki pysähtyneet.
Kaiken huipuksi paljastui, että
Mosambikin hallitus otti noin miljardin euron lainan ilman
parlamentin hyväksyntää vuosina 2013–2014. Laina oli osa
suurempaa velkapakettia. Frelimo aikoi ostaa salatulla lainalla
aseita, jotta se voisi kukistaa Renamon sotilaallisesti.
Yksi konfliktin tärkeä
mutta vähemmän käsitelty syy on historian hyväksikäyttö.
VALTAPUOLUE FRELIMO
julistaa toistuvasti, että se vapautti maan siirtomaavallasta. Siksi
opposition vaalivoitto merkitsisi Frelimolle likipitäen
kolonialismin paluuta.
Keski- ja Pohjois-Mosambikissa
katsotaan, että valta ja vauraus jakautuvat vääristellyn historian
perusteella. Esimerkiksi Sofalan läänin asukkaat Keski-Mosambikissa
sanovat, että heidän vapaustaistelijansa syrjäytettiin
itsenäisyyssodan aikana Frelimon johdosta valheellisin perustein,
tapettiin ja tarkoituksella unohdettiin. Heidän mukaansa vauraus
valui vallan mukana etelään.
Yksiääniseen historiaan
takertuminen ylläpitää käsitystä siitä, että Frelimo ja Renamo
ovat toistensa vihollisia. Sen vuoksi levottomuudet jatkuvat ja
demokratia haurastuu.
Kestävä rauha voidaan saavuttaa
vain avaamalla sotien julmuudet avoimelle keskustelulle. Ehkä ei ole
liian myöhäistä perustaa totuuskomissiota.
Kirjoittaja on Itä-Suomen
yliopiston kulttuuritieteiden tohtoriopiskelija ja vapaa toimittaja,
joka asuu Mosambikissa.
Kestävä
rauha voidaan saavuttaa vain avaamalla sotien julmuudet avoimelle
keskustelulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttisi tähän, kommentointi ei vaadi rekisteröintiä. Kiitän jo etukäteen. Ystävällisesti, Janne