Vapaustaistelijan väitöskirja (Karjalainen)

Julkaistu tänään sanomalehti Karjalaisen kolumnipalstallani Kirjeitä Mosambikista...

Sorron vastustaminen ja totuuden tavoittelu ovat minulle äärimmäisen tärkeitä arvoja. Voisi siksi kuvitella, että innostuisin aivan erityisesti kuuluisan vapaustaistelijan väitöskirjasta. Siinä yhdistyisivät tiede ja aktivismi; yhteiskunnallisen todellisuuden terävä havainnointi ja sen muuttaminen; analyysi ja historian tekeminen. Siksipä odotukseni olivat korkealla, kun sain käsiini Eduardo Mondlanen väitöskirjan vuodelta 1960.

Antropologi Eduardo Mondlanesta (1920–1969) ei ole edelleenkään kirjoitettu kunnollista elämänkertaa, mutta jo se vähä mikä hänestä tiedetään, herätti kiinnostukseni. Hän oli kotoisin karjankasvattajaperheestä Gazan läänistä ja oppi lukemaan sveitsiläisessä lähetyskoulussa. Hän oli ensimmäinen mosambikilainen, joka onnistui mustia syrjivästä siirtomaajärjestelmästä huolimatta väittelemään tohtoriksi, toki jouduttuaan ensin pakenemaan Portugalin poliittista poliisia PIDE:ä, vieläpä useasta maasta.

Hänestä on sanottu, että hän oli professori, joka näytti pikemminkin sissiltä ja sissi, joka näytti enemmänkin yliopiston professorilta. Niin Maputon keskeinen avenida kuin yliopisto, joka otti minut hellään huomaansa Mosambikissa, on nimetty Mondlanen mukaan, koska hän uhrasi akateemisen uransa Yhdysvalloissa liittyäkseen Mosambikin itsenäisyystaisteluun. Hän oli vapautusrintama Frelimon perustajajäsen, ensimmäinen puheenjohtaja ja keulakuva.

Mondlanen väitöskirjaohjaaja oli kuuluisa kulttuuriantropologi ja afrosentrisen tieteen puolestapuhuja Melville Herskovits. Herskovits kuului siihen kunniakkaaseen ”boasilaiseen” koulukuntaan, joka todisti kallonmittaaja-antropologien käsitykset joidenkin ihmisrotujen vähäisemmästä älykkyydestä lopullisesti epätieteellisiksi. Voisi siis odottaa että Mondlanen vuonna 1960 hyväksytty väitöskirja olisi juuri minulle äärimmäisen kiinnostavaa luettavaa paitsi hänen tieteellisestä myös kolonialismin vastaisesta poliittisesta ajattelustaan.

Valitettavasti rotujen välisiä suhteita Yhdysvaltain etelä- ja pohjoisvaltioissa käsittelevä tutkimus oli odotuksiini nähden jonkinmoinen pettymys. Toki se näyttää jo ensi silmäyksellä kattavasti aikansa eturivin yhteiskuntatieteellistä tutkimusta hyödyntäneeltä laatutyöltä. Jotkut aikansa uunituoreet lähteet tulivat minulle tutuiksi klassikkoina Joensuun yliopiston sosiaalipsykologian kursseilta.

Mondlanen väitöskirjassaan käsittelemä rasismi oli ja on yhä edelleenkin äärimmäisen ajankohtainen aihe. En silti tuntenut väitöskirjassa samaa äärimmäisen intensiivistä kosketusta meneillään olleeseen maailmanhistoriaan ja rotusorron vastaiseen taisteluun kuin hänen vuonna 1969 julkaistussa kirjassaaan Taistelu Mosambikista. Vaikka väitöskirja on Mondlanen murhan jälkeen kirjoittajan jättämistä palasista toimitettua postuumia työtä enemmän nimenomaan Mondlanen työ, sikäli kuin näin voidaan opinnäytteestä sanoa.

Eduardo Mondlane ei suinkaan ollut ainoa Afrikan vapaustaistelija, joka väitteli tohtoriksi. Olisi siksi kiinnostavaa selvittää, että ovatko muutkin vapaustaistelijoiden väitöskirjat yhtä kuivia. Vapaustaistelijat nimittäin ovat kiinnostavia historiallisia henkilöitä, väitöskirjan tekijät yleensä eivät – eivät välttämättä edes, vaikka kyse olisi samasta henkilöstä.

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston tohtoriopiskelija ja vapaa toimittaja, vieraana Eduardo Mondlane -yliopistossa.