Uutistamossa ilmestyi hiljattain esseeni "Mosambik arvostaa vallanpitäjille räksyttäviä muusikoitaan". Samasta aiheesta on piakkoin tulossa pidempi juttu Ydin-lehteen.
Hyviä uutisia sananvapaudesta eteläisestä Afrikasta otsikolla "Kyytiä mielistelijöiden hallinnolle". Juttu koskee IESE-tutkimuskeskuksen tutkijaa ja entistä johtajaa Carlos Nuno Castelo-Brancoa, joka voitti merkittävän sananvapausoikeustapauksen Mosambikin valtiota vastaan. Kertooko tämä Mosambikin parantuneesta sananvapaustilanteesta vai
yrittivätkö Mosambikin harmaat herrat Catelo-Brancossa haukata liian ison palan
tämän laajoine kansainvälisine ja kotimaisine verkostoineen?
Koko IESE oli toukokuussa 2014 vaikeuksissa poliittisista syistä. Linkit silloiseen bloggaukseeni suomeksi ja portugaliksi.
Angolassa ei käynyt ihan yhtä hyvin, kuten yhä jatkuva toisinajattelijoiden oikeudenkäynti todistaa (linkki Anna Pöysän juttuun), vaikka oikeustapauksen 17 syytettyä ovat sittemmin jo päässeet vankilasta kotiarestiin.
Mosambikin yhteiskuntaa ruohonjuuritasolta käsittelevä etnografinen uutisblogi, Janne Rantala
Blogin nimi viittaa Benedict Andersonin metaforaan, jonka mukaan kansakunnat uneksivat itsensä sekä mosambikilaisen kirjailijan Mia Couton romaaniin Terra Sonâmbula (Unissakävelijämaa). Unissakävelijämaan uneksinta jatkuu yhä ja kuten olettaa sopii välillä kovin rauhattomana, kiistoissa, seremonioissa, kaduilla, keskusteluissa, musiikissa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttisi tähän, kommentointi ei vaadi rekisteröintiä. Kiitän jo etukäteen. Ystävällisesti, Janne