Kansanuutiset: "Taksimin takana"

"Eniten meitä tukevat meidän omat äitimme, sillä he jos kuka tietävät, että me tarvitsemme tukea"

– turkkilainen mielenosoittaja syytöksiin ulkovaltojen masinoimasta protestista

Käväisin Turkissa täydennyskoulutusmatkalla ja sen ohessa syntyi – Platonin luolavertauksen ja Baudrillardin simulaatioksi kehittelemän uus-marxilaisen ideologiakritiikin inspiroimana – reportaasi Turkin opiskelijakansannoususta, Kansanuutisten verkkosivuilla nimellä "Erdogan haluaa muuttaa Turkin supermarketiksi".

Yhtä lailla Turkissa kuin Venäjällä, Iranissa tai täällä Mosambikissa vallanpitäjien ja valtamedian suosima selitys protestien ilmetessä on, että mielenosoittajat ovat länsimaiden sätkynukkeja. Kansainvälistä mediaa puolestaan syytetään maan destabilisoinnista, kun ne tiedottavat siitä mistä maan oma media vaikenee. Autoritäärinen hallinto ei halua uskoa oman maan kansalaisten olevan itsenäisesti tyytymättömiä vaan heidän uskotaan olevan CNN:n, BBC:N tai CIA:n manipuloimia.

Olen itsekin toki kriittinen suurten media-yhtiöiden lyhytjännitteiseen kiinnostukseen protesteihin. Ne haluavat kuvaukselliset Tahririn aukionsa eivätkä välitä kuunnella kunnolla protestin syitä. Näin ne tulevat tehneeksi karhunpalveluksen vallankumouksellisille, joita aletaan jahdata pian sen jälkeen, kun kamerat ovat suunnanneet kotiin. Näin kävi esimerkiksi Egyptissä, jossa Muslimiveljeskunta on näyttäytynyt liittoutuneen entisten kiduttajiensa armeijan ja salaisen palvelun kanssa vallankumouksellisia vastaan.

Eskişehir, sunnuntai 9.6. Kuva: Noora Vikman.

Jutussa mainittu Eskişehir on keskikokoinen kaupunki, jossa kuitenkin on suuri yliopisto. Tämän vuoksi kansannousulla, etenkin protestileirillä, on Eskişehirissä nuoret opiskelijan kasvot. Odotettavissa on protestin hiljenemistä kesäkuukausien ajaksi tai siirtymistä toisiin kaupunkeihin.

Kehitys –Utveckling: "Parjattu maauudistus onnistui sittenkin"

Lisää Zimbabwen maauudistuksesta Kehitys – Utveckling -lehdessä sivulla 58, linkki menee Global Finland -versioon.

Kansanuutiset & Voima: "Olivatko Zimbabwen maanvaltaukset sittenkin menestys?"

Tässä jälleen yksi esimerkki todellisuudesta, joka ei vuosiin kelvannut länsimaiselle lehdistölle tai yleisölle: maatalouden menestystarinasta (ilman apua) Zimbabwessa.

Kansanuutisiin kirjoittamaani kirja-arvosteluun pääset tästä ja Voima/ Fifi -juttuuni tästä.

Global.Finland: "Muusikot tarttuvat megafoniin Mosambikissa"

Juttu nopean yhteiskunnallisen intervention musiikista Mosambikissa täältä.

Ja tässä jutussa mainittu Azagaian video.

Avasin lyhytviestitilin ja muuta tajunnanvirtaa

Viime kuussa Mosambikin blogeillani oli 1555 lukijaa, mikäli hakukoneyhtiön tilastoihin on luottamista. Se on toistamiseen uusi ennätys, vaikka en tiedä onko se kuinka paljon noin niin kuin blogi-mittakaavassa, ja seassa lienee myös kaikenlaisia robotteja. Avasinkin sitten  lyhytviestitilin, jota en tosin ole vielä kauheasti käyttänyt. Mitä tulee valokuvaukseen niin en jaksa läheskään aina kuvittaa näitä kirjeitä, vaikka tykkäänkin kovasti valokuvista ja kuvaamisesta. Elämme tosin niin visualisoituneessa maailmassa, että kuvittamaton blogi-kirje lienee kyllä lähes rikos. Naisasianainen Lucina Hagman ei ollut aikuiseksi vartuttuaankaan vielä nähnyt kuin ne muutamat kuvat, joita on Kälviän kirkossa, samat joita itsekin teini-ikäisenä koulukirkossa ihmettelin. No se oli tosin 1800-luvun puolella ja nyt elämme toisia aikoja, jotka joidenkin suomalaisten toimittajien mukaan ovat erityisen messeviä, mutta sitä sopii kyllä epäillä. Sain postissa Olli Tammilehdon kirjan Kylmä suihku, joka kertoo nopean yhteiskunnallisen muutoksen välttämättömyydestä, jotta voisimme ihmiskuntana edes hidastaa ilmastonmuutosta. Samana aamuna vedenlämmitin lakkasi toimimasta ja olin joutunut ottamaan kylmän suihkun.

Terveydenhuoltohenkilökunta lakossa jo viikon

Terveydenhuoltohenkilökunta on ollut lakossa viime maanantaista asti. Mukana ovat niin lääkärit, sairaanhoitajat kuin muukin sairaaloiden ja terveysasemien henkilökunta. Kyseessä on Mosambikissa harvinainen virallisen ammattiliiton auktorisoima lakko ja kaiken kaikkiaan merkittävin protesti, jossa keskiluokka on aktiivisesti mukana. Tähän mennessä keskiluokka on pysynyt sivussa kaikista protesteista ja antanut niille korkeintaan hiljaisen hyväksyntänsä, toisin kuin niin sanotussa Arabikeväässä.

Tänään ihmetystä on herättänyt , että lääkärien ammattiliiton johtaja Jorge Arroz pidätettiin eilen illalla neljäksi tunniksi poliisin mukaan itse teossa, kun hän oli suunnittelemassa seuraavaa lakkopäivää. Palannen asiaan myöhemmin muiden aktiviteettien ohella.

Journalisti 7/2013: "Mutta minkälaista realismia?"

Tässä vastaukseni (Journalisti 7/2013) Ulkoministeriön ja Maailmankuvalehden kehitysmaajournalismia käsittelevään esseeni vastineisiin. Linkit alkuperäiseen kirjoitukseeni ja heidän kommentteihinsa löytyvät täältä design-lasilla somistettuna.

Realistisen ihmiskuvauksen tiellä on hyvä kulkea.

Uusi kävijäennätys jälleen

Blogin aiempi kävijäennätys, 1100 kävijää kalenterikuukaudessa, meni rikki jo tässä vaiheessa kuuta. Ei hullummin asiantuntijablogilta, vaikka kirjoittelenkin pilke silmäkulmassa.

Kirjajulkkarit metropolissa 22.5.: "Lusophone Hip Hop"

Niille, jotka sattuvat siellä pohjoisella pallonpuoliskolla sijaitsevaan Lontooseen 22.5., tiedoksi kirjanjulkkarit Goldsmithin yliopistossa. Neuvottelut metropolin kanssa ovat toki meneillään siitä, että suvaitsisivatko he lähettää muutaman kopion tänne lusofooniseen Afrikkaankin, josta tieto on sentään osaltaan peräisin.

Kontribuoin kirjaa yhdessä Anna Pöysän kanssa artikkelillamme mosambikilaisesta yhteiskuntakriittisestä räp-artistista, Azagaiasta, josta on ollut aiemminkin puhetta myös tässä blogissa. Tässä linkki toiseen blogi-kirjeeseeni, jossa on puolestaan linkki Azagaian uuteen videoon.

Alla julkistuskutsu, ja lopussa artikkelimme (ja kirjan) viite niille, joita sellainen kiinnostaa.

We are pleased to invite you to 'Brazil: A Landscape in Motion', a multimedia international conference addressing questions of identity, processes of social change and cultural transformation in the world's largest Lusophone republic. This one-day event, kindly hosted by Goldsmiths, University of London, will take place on 22 May 2013.It is with great pleasure that we also invite you to attend the launch of an exciting new book, entitled "Lusophone hip-hop. 'Who we are–Where we are' -identities, urban culture and languages of belongings ". This unique collection, edited by Rosana Martins and Massimo Carnevacci brings together a range of scholarly essays exploring pertinent questions about identity formation, subculture and political expression in Lusophone territories. 

Registration is free of charge.
Location: CR, Laurie Grove Baths, Centre for Cultural
Studies, Goldsmiths, University of London
Time: 10:00-18:00

Pöysä, Anna & Rantala, Janne 2013: "Who has the Word? MC Azagaia’s Intervention into Past and Politics in Mozambique" – Martins Rosana & Carnevacci Massimo (Eds.): Lusophone Hip-hop: ’Who we are’ and ‘Where we are’: Identity, urban culture and belonging. Oxford: Sean Kingston Publishing.

Potentiaalinen voimavarako?

Ja lisää tulossa...

Global.Finland: Seitsemän veljestä ensi kertaa portugaliksi Mosambikissa

Veljekset härkiä paossa. Etualalla Laurinho
sammuneena. Kuva: Janne Rantala.

Globalfinlandin juttuni Seitsemän veljeksen maailmanensi-illasta portugaliksi löytyy täältä.

Blogin kävijäennätys huhtikuussa

Blogillani oli viime kuussa ennätykselliset yhteensä 1090 kävijää, josta portugalinkielinen versio (linkki yllä) keräsi runsaat puolet. Kiitos lukijoille!

Kehitysmaajournalismin kritiikin kritiikkiä

Seija Kinni-Huttunen ulkoministeriön kehitysviestinnästä ja Anni Valtonen ja Pia Laine Maailmankuvalehdestä  reagoivat tuoreessa Journalistissa (6/2013) kehitysmaajournalismia kritisoivan esseeni väitteisiin kahdella eri tavalla. Tässä vaiheessa kiitos vastauksista. Palaamme myöhemmin asiaan.

Ulkoministeriö ja Maailmankuvalehti vastaavat kansalaisen puheenvuoroon.

Sota informaaleja vastaan jatkuu Maputossa

Kirjoitin aikoinaan tänne, kuten myös portugalinkieliselle sisarsivulle, mielipidekirjoituksen kaupunginjohtaja David Simangon aikoinaan julistamasta sodasta informaaleja katumyyjiä vastaan. Lue aikaisempi kirjoitukseni tästä.

Sittemmin julkisuudessa on ollut hiljaista, mutta myyjät kertovat toisenlaisesta todellisuudesta.

Adrenaalia lounasaikaan

Aiheen kyselykierrokseen sain siitä, kun eilen noin klo 12 Avenida Kenneth Kaundalla, näin poliisiviranomaisten hyökkäyksen hedelmänmyyjiä vastaan. Ensimmäinen havaintoni oli, että perinteisiin capulana-kietaisuvaatteisiin pukeutuneet naiset juoksivat hädissään hedelmiä pressun päällä kantaen läheistä parkkipaikkaa kohti. Seuraavaksi huomasin, että kookas poliisi hyppäsi konepistooli olallaan hurjistuneena lava-auton lavalta. Hän sai saaliikseen muutaman hedelmän ja pari muovilaatikkoa ja palasi auton lavalle, jossa hänen virkaveljensä odottelivat. Auto jatkoi matkaa kohti Praça da OMM:ää ja myyjät palailivat varovasti myyntipaikoilleen. Ohikulkijat pudistelivat päätään ja yksi mies sanoi minulle, että myyjäthän vain haluavat syödä.

Häirintä arkipäivää

Jälkikäteen kyselin eräältä myyjältä, että vieläkö poliisi häiritsee heidän toimintaansa, johon tämä vastasi että kyllä – lähes joka päivä. Motiivia hän ei osannut arvioida, mutta arveli, että poliisi vie ottamansa hedelmät kotiin. Muovilaatikoita, jotka muistuttavat suomalaisia limpsa- ja olutkoreja, joita ennen ns. mäyräkoiria paljon käytettiin, myyjä luonnehti kalliiksi ja vaikeasti hankittaviksi. Myyjät käyttävät koreja istuiminaan ja tuotteiden kantamiseen

Myyjien kohtelu ei ole ihmisoikeusnäkökulmastakaan kovin yhdentekevää, koska arviolta vain 15 prosenttia Maputon aktiiviväestöstä työskentelee formaalilla sektorilla, ns. oikeissa töissä. Yksin informaaleja myyjiä arvellaan olevan kymmeniä tuhansia ja he osaltaan huolehtivat kaupungin ruuan jakelusta. Liekö Kenneth Kaundalla ollut kysymys poliisien oma-aloitteisesta toiminnasta vai onko jälleen menossa yleisempi kampanja?

Promoan kaverin tauluja, osa 2

Membir: My Life in Slow Motion

Hyvä lukija. Silloin kun tällä sivustolla ei ollut vielä niin paljoa lukijoita kuin nykyään niin suoritin (epä)eettisen kirjoituskokeen, jossa promosin törkeästi mosambikilaisen kaverini tauluja. Katsokaahan viikonlopun kunniaksi tästä.

Kirjeestä löytyy lisää Membirin töitä, hänen bloginsa osoite ja sieltä hänen yhteystietonsa. Esteettistä ja eettistä viikonloppua, Janne

Global.finland.fi: "Suomen huskyt vastaan Mosambikin krokotiilit"

Tuore kannanotto niin sanottuun susikeskusteluun Maputon perukoilta:

http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=274358&contentlan=1&culture=fi-FI

Kansanuutisten Viikkolehti 5.4.: "Vale ja tosi Mosambikin kaivoksilla"

Kirjoitin tammikuussa Mosambikin kaivostoiminnasta ja nyt lisää Kansanuutisiin. Tässä verkkoversio Vale -yhtiötä käsittelevästä jutusta:

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/2977666/vale-ja-tosi-mosambikin-hiilikaivoksilla

Juttu tuonee monelle mieleen Talvivaaran. Kuten Marx aikoinaan huomautti, teollisuus tuottaa paitsi konkreettisia teollisuustuotteita (tässä tapauksessa mineraaleja) myös tietynlaisia yhteiskunnallisia suhteita. Niiden tuottamiseksi taas tarvitaan muun muassa katteettomia lupauksia.

P.S. Vale, entiseltä nimeltään Vale do Rio Doce, ei osuvuudestaan huolimatta tarkoita valetta. Portugalinkielinen nimi tarkoittaa laaksoa (alunperin siis makean joen laaksoa) .

Erään Merituulen haaksirikko Portugalissa

Merituuli rannassa. Kuva: Sic Notícias.

Yhtenä iltana (12.4.) Portugalin yleisradioyhtiö RTP:n tv-uutisisissa ykkösjuttuna oli kaksi ihmishenkeä vaatinut veneonnettomuus Figueira de Fozissa. Kaksi asiaa tuli mieleen. Ensiksi, tuskin olisi edes ylittänyt uutiskynnystä Mosambikissa. Silti en kuittaisi "first world problem", kuten ystäväni Facebook -kaveri erääseen toiseen onnettomuuteen, koska inhimillinen kärsimys on kaikkialla yhtä totta. Toiseksi, onnettomuusveneen nimi oli sattumalta, Merituuli.

P.S. Kotirintamalle tavan mukaan tiedoksi, että onnettomuudessa ei kuollut yhtään meikäläisiä suomalaista, vain yksi Lapinp saksalainen ja yksi portugalilainen poliisi.

P.P.S. RTP África näkyy kaikkiin televisiotalouksiin ainakin Maputossa ja siitä pääsee tirkistelemään eurooppalaista elämänmenoa laitoskeittiöineen ja Etelä-Euroopan kriisiä ikään kuin sisältä käsin.