Tämä ajankohtainen kolumni on hiljattain julkaistu sanomalehti Karjalaisen kolumnipalstallani "Kirjeitä Mosambikista".
Yhteiskuntatieteiden ehkäpä keskeisin
käsite on rakenteen tai sosiaalisen rakenteen käsite. Rakenteen
uskottiin aikoinaan määrittävän yksilöiden toimintaa niin
pitkälle, että vapaata tahtoa pidettiin vain illuusiona, joka
johtuu tiedon puutteesta. Tämän käsityksen mukaan yksilöt
kuvitellessaan tekevänsä valintoja eivät vain tiedä niitä
lainalaisuuksia, jotka heidän valintojaan tosiasiallisesti ohjaavat.
Näin ajateltiin varsinkin 1900-luvun alussa jolloin ihmistieteiden
laajalti uskottiin tulevat tieteellisemmiksi, jos niiden malli
otetaan luonnontieteistä, kuten newtonilaisesta fysiikasta.
Nykyiselle ihmiskäsitykselle sopii
paremminkin ajatus, että rakenne pikemminkin ohjaa kuin määrittää
ja sitäpaitsi ohjaamistakin on kovin monentyyppistä. On esimerkiksi
eri asia ohjata autoa kuin hevosta tai näytelmää. Hevosenkin
ohjaamiseen vaikuttaa paitsi ratsastaja myös tämän käyttämät
välineet, kuten ohjakset, satula, jalustimet, kannukset tai piiska,
mutta myös hevosen koulutus, askellaji ja sen oppima ratsastustapa,
joita on useita.
Lännenratsastuksen, brittiläisen
kouluratsastuksen ja laukkaamisen lisäksi esimerkiksi
mongoliarmeijoilla oli varmaankin oma ratsastustapansa.
Mahdolliset häiriötekijät ja
ympäristö vaikuttavat varmasti ohjaukseen. Omakin vähäinen
kokemukseni hevosista on opettanut, että varsinkin tottumattoman
ratsastajan käsissä hevonen voi pillastua esimerkiksi liikenteen,
kiimassa olevan tamman, petoeläinten tai käynnissä olevan
taistelun vuoksi.
Ravirata, vuoristo- tai metsäreitti,
preeria tai Little Big Hornin taistelu 1876. Ne olivat kaikki
erilaisia ympäristöjä niin hevoselle kuin ratsastajalle.
Lajitoverien läsnäolokin vaikuttaa.
Platonin mukaan huonostakin hevosesta olla hyötyä, jos se on
kytketty samaan valjakkoon hyvän hevosen kanssa, ainakin mikäli
ohjaaja on hyvä. Hevosen ohjaaminen on vaikkapa auton ohjaamista
vähemmän mekaanista toimintaa. Sama voi päteä myös väitöskirjan
ohjaamiseen, sillä ihmisten ohjaaminen on vielä ratsastamistakin
monimutkaisempaa.
Kaikille ohjaamisen muodoille on
yhteistä jonkinlainen vaikuttaminen. Se voi olla tehokasta tai
tehotonta, autoritääristä tai demokraattista, kieroa tai
läpinäkyvää ja hyvää tai huonoa.
Yhteiskunnallista toimintaa ohjaavat
niin taiteen, politiikan kuin uskonnon kentät ja niihin vaikuttavat
niin muistot kuin tulevaisuuden visiot. Vaikka enimmäkseen näyttää
siltä, että rikkaat ja vallanpitäjät määräävät, voivat
alistetutkin ryhmät tietyissä tilanteissa vaikuttaa merkittävästi.
Esimerkiksi rotuerottelun vastaisessa kamppailussa Sharpevillen
koululaiset ohjasivat lopulta historian kulkua kenties enemmän kuin
heitä vuonna 1960 selkään ampunut buuripoliisien armeija.
Kirjoittaja on Itä-Suomen
yliopiston tohtoriopiskelija, joka väittelee 9.9. julkisesta
muistista ja rakenteesta, janne.juhana@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja jätä kommenttisi tähän, kommentointi ei vaadi rekisteröintiä. Kiitän jo etukäteen. Ystävällisesti, Janne